Silta yli (synkän?) virran

Lähivuosien aikana Paraisten kuntaosassa tullaan uusimaan tai peruskorjaamaan kolme kaupungille kaikin tavoin elintärkeää siltaa. Kyseessä eivät ole mitkään pikkuprojektit, vaan todella jättimäiset rakennelmat, jotka samalla ovat edellytys kaupungin hyvinvoinnin jatkuvuudelle.

Ilman Hessundin ja Kirjalansalmen siltoja Paraisilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa. Joku irvileuka voisi todeta, ettei kaupunki muutenkaan pärjää syystä tai toisesta, mutta tosiasia kuitenkin on että sillat ovat kaiken perusta. Tämän päivän liikennemäärien valossa (lue: verotulot) siltojen hintalaput eivät myöskään tunnu millään tavalla tähtitieteellisiltä, sillä alustavien kustannuslaskelmien mukaan Kirjalansalmen uusi silta tulisi maksamaan noin 41 miljoonaa euroa ja Hessundin sillan osalta on puhuttu 30 miljoonasta eurosta.

Jos näitä lukuja vertaa muihin infrastruktuurihankkeisiin Suomessa, ne ovat loppujen lopuksi hyvin puolusteltavissa.

Kai siinäkin jonkinlaista syytä ylpeyteen on. Jonkun on kuitenkin oltava se pisin. Tai kaunein.

Sekin tosiasia, että näiden kahden sillan tiesuunnitelmia on valmisteltu rinnakkaisesti, tuntuu järkevältä. Aina ei tämäkään onnistu.

Mikäli Parainen tosissaan pyrkii kääntämään muuttotappiostatustaan muuttovoitoksi, toimivat yhteydet (tiet, julkinen liikenne, kevyen liikenteen väylät) ovat kaikki avainasemassa. Ilman niitä kukaan ei pääse tänne tai täältä pois – eikä muutto Paraisille tunnu kovinkaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Toki monen muunkin asian pitää toimia, sitä ei käy kieltäminen. Ilman toimivia yhteyksiä, niilläkään ei loppujen lopuksi ole mitään väliä.

Todennäköisesti suurimmalle osalle uusia siltoja pitkin 5–10 vuoden päästä liikkuville on herttaisen yhdentekevää, onko silta pisin tai uusin ja kaunein – kunhan se toimii. Toisaalta, onhan sekin mainittava, että nykyinen Kirjalansalmen silta – tai ”Silver Gate”, joksi sitä 1980-luvun mahtipontisessa matkailumarkkinoinnissa kutsuttiin, on edelleen Suomen pisin riippusilta.

Kai siinäkin jonkinlaista syytä ylpeyteen on. Jonkun on kuitenkin oltava se pisin. Tai kaunein.

Raippaluodon sillan valmistumiseen asti vuonna 1997, Kirjalansalmen silta oli myös jänneväliltään Suomen pisin silta. Tämä siis tilastoniiloille tiedoksi.

Jos on sattunut ajamaan Juutinrauman sillan tai Ison-Beltin sillan yli, nämä Suomen sillat tuntuvat kaikesta huolimatta melko vaatimattomilta.

Sen astetta pienemmän, eli Lillholmenin sillan, uusiminen on ainakin saaristokaupungin imagon kannalta melko tärkeä. Paraisten keskusta kun ei nykyisellään ole (ainakaan etelän suunnasta tulevan) venematkailun eldorado.

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

1 Kommentti

  1. Lillholmenin sillan uusiminen (taas kerran) on turhaa, koska asfaltoimalla nykyinen hiekkatie Sattmarkin ja Vånon välillä vähintäinkin puolittaisi autoliikenteen Lillholmenin sillan kautta. Silloin voitaisiin tihentää läppäsillan nostovuoroja veneille. Venematkailun lisäämisen kanssa näillä uudistuksilla ei kuitenkaan ole paljonkaan tekemistä, koska todellinen tulppa purjeveneille on Sattmarkin silta, ei Lillholmen.
    Paraisten kääntäminen muuttovoittoiseksi uusilla Kirjalansalmen ja Hessundin silloilla on myös toiveajattelua; toimivathan nykyisetkin sillat ihan hyvin. Miksi joka asian yhteydessä haikaillaan uusia asukkaita, kun sellaisiksi haluavat kuitenkin savustetaan ulos?
    Kaupungintalon kokoinen peili Rantatielle vastapäätä kaupunginvirastoa on ainoa keino pelastaa Parainen kuihtumiselta.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*