Pitääkö olla huolissaan?

Juu, jos minulta kysytään, niin kyllä pitää. Melkein kaikesta voi huolehtia ja monia asioita murehtia. Minä olen luonnostani huolehtija, olen huolissani kaikesta varmuuden vuoksi, kuvittelen ettei näin tule ikäviä yllätyksiä. Tosin todellisuus joskus keksii kaikenlaista, jota en edes kuvitellutkaan murehtivani.

Minun huolilistani on pitkä, olen huolissani muun muassa:

– Läheisteni hyvinvoinnista. Kun jossain on sattunut onnettomuus, soitan läpi ne, jotka ovat mahdollisesti olleet sillä suunnalla, jotta tiedän että he ovat kunnossa. Ihan tosi. Olenko neuroottinen vai tekevätkö kaikki muutkin niin?

– Matkan lähestyessä olen huolissani siitä, että muistanko pakata kaiken, jota tarvitsen. Tahtoisin aloittaa pakkaamisen jo viikkoa ennen, jotta voin heittää laukkuun tavaran aina kun satun muistamaan. Isäntää huvittaa tämä. Hän heittää summassa jotain kassiin edellisenä iltana. Mutta… hänpä unohti kerran passin kotiin ja joutui tekemään aika urheilusuorituksen, jotta ehti hankkimaan väliaikaisen passin lentokentällä.

– Teen kolmivuorotöitä ja ilta- ja yövuorojen jälkeen olen huolissani, että heräänkö ajoissa aamuvuoroon. Sillä seurauksella, että herään viisi kertaa yöllä tarkistamaan kellon ja olen sen takia väsynyt.

– Olisi tentti tulossa ja siihen pitäisi lukea mutta vähän huolestuttaa, että ymmärränkö uhrata tarpeeksi aikaa sille ja pystynkö keskittymään.

– Kaupassa myydään valmiiksi keitettyjä ja pilkottuja perunoita, jotka lilluvat nesteessä ja ovat pakattu muoviin. En tiedä pitäisikö olla enemmän huolissani siitä henkilöstä, joka on kehittänyt tämän tuotteen vai niistä, jotka sitä mahdollisesti ostavat.

Tässä vain muutama esimerkki, kaikkeen ei riittäisi lehden palstatila. Kaikesta arkipäiväisestäkin löytää huolenaiheita, kunhan vähän harjoittelee. Minä alan jo olla mestaritasolla, joten huolissaan oleminen käy jo sujuvasti. *huokaus*

Olipas tämä nyt näppärä aasinsilta televisio-ohjelmaan ”Pitääkö olla huolissaan”. Se on mielestäni yksi parhaista ohjelmista, jota tällä hetkellä tuotetaan. Se tuntuu jotenkin omalta, sattuneesta syystä. Välillä siellä on vieraita, jotka olen kuvitellut tosi kuivaksi ja huumorintajuttomaksi, mutta ohjelman edetessä saa huomata, että ovatkin huumorintajuisia ja nokkelia. Ja pitää myöntää, että olen melko kateellinen Jenni Pääskysaarelle hänen työtehtävistään: Pitääkö olla huolissaan, Pop’n’roll, Vedetään hatusta. Kaikki formaatit perustuvat huumoriin, ohjelmissa on hauskoja ja fiksuja ihmisiä. Aina saa nauraa eli pitkää ikää Jennille. Hänestä en ole niin huolissani.

Eija Holopainen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*