Vaalijulisteiden (ikuinen?) dilemma

Kaupungin vaalimainontaa koskevassa tiedotteessa (päivätty 19.3.2019) todetaan, että Paraisten kaupungin alueella on yhteensä kahdeksan virallista vaalimainoskehikkoa. Paraisten kunnanosassa näitä on neljässä paikassa (Skräbbölessä, taksi-aseman kohdalla, Hopbakankadun-Finbyntien risteyksessä sekä Tennbyn kaupan kohdalla) joissa on paikat 24 julisteelle. Nauvossa on yksi kehikko (eteläsatama) jossa 24 paikkaa, Korppoossa yksi (tori) jossa 12 paikkaa, Houtskarissa yksi (Lyckebon tori) jossa 16 paikkaa ja Iniössä yksi (satama) jossa 8 paikkaa.

Paraisilla taksi-aseman kehikko on sitä paitsi sijoitettu siten, että linja-auton takaovesta poistuminen on miltei mahdotonta, kun kehikko sijaitsee pysäkin alueella.

Toisaalta toivon myös, ettei kukaan tee äänestyspäätöstä yksinomaan julisteeseen perustuen. Se tuntuu jotenkin 80-lukulaiselta menettelyltä.

Kaupungin yleisillä alueilla vaalimainosten kiinnittäminen muualle kuin näihin virallisiin paikkoihin ei ole sallittua. Julisteita saa liimata viikkoa ennen ennakkoäänestyksen alkamista, eli julisteita on saanut liimata 27. maaliskuuta lähtien. Kaupunki pystyttää kehikot ja poistaa ne vaalien jälkeen. Puolueet vastaavat itse julisteidensa kiinnittämisestä.

Houtskarista kantautuneiden viestien mukaan näiden mainospaikkojen jakaminen puolueiden kesken on kuitenkin ollut hieman ongelmallista, vaikka puolueet ja ryhmittymät ovatkin näistä yhteisesti päättäneet. Houtskarin kehikossa neljä kahdeksasta käytettävissä olevasta paikasta (kehikon takapuolelle julisteiden kiinnittäminen on mahdotonta kehikon rakenteesta johtuen) oli torstaina täytetty yhden puoleen julisteilla.

Maanteiden varsilla ELY-keskus valvoo ja Väylävirasto määrittää säännöt mainosten sijoittamisen suhteen. Tilapäisen vaalimainoksen, josta ei tarvitse tehdä ilmoitusta, saa pystyttää aikaisintaan kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää. Vaalimainokset on otettava pois viimeistään viikon kuluttua tilaisuudesta.

Mainoksia ei esimerkiksi saa sijoittaa liikennemerkkeihin tai tiekaiteisiin. Myös liittymäalueet ovat kiellettyjä, kuten alle 100 metrin etäisyys tieristeyksestä tai liikennemerkkien läheisyyteen (minimiraja 30 metriä, 80 km/h alueella minimi 50 metriä).

Tiealueella oleva vaalimainos ei saa kooltaan ylittää kansainvälistä julistekokoa, joka on 80 x 120 cm. Mainoksissa ei saa käyttää valoja, heijastavia materiaaleja eikä loistevärejä.

Voisi olettaa, että yhteisesti sovittujen pelisääntöjen noudattaminen olisi kaikkien puolueiden etu virallisten kehikoiden osalta. Ei liene kenenkään etu, että julisteita revitään, tuhritaan tai että oman ehdokkaan tai puolueen esilletuomisen innossa, joko tietoisesti tai tiedostamatta, viestitetään jotain aivan muuta – joka voidaan esimerkiksi tulkita ylimielisyytenä tai piittaamattomuutena.

Toisaalta toivon myös, ettei kukaan tee äänestyspäätöstä yksinomaan julisteeseen perustuen. Se tuntuu jotenkin 80-lukulaiselta menettelyltä. Vaalimainospaikoista riitely tosin sekin tuntuu olevan ilmiö, joka toistuu kerta toisensa jälkeen.

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

2 Kommentia

  1. Miten niin äänestyspäätöksen tekeminen julisteen perusteella on 80-lukulaista menettelyä? Julisteita on ollut koko viime vuosisadan ajan; oliko tyhmyys 80-luvulla huipussaan? Vai viittaako toimittaja johonkin silloin ehdolla olleeseen henkilöön, joka tuli valituksi ”väärin perustein”?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*