Ehkä on jotain perää niissä stereotypioissa että suomalaiset ovat ujoja ja sisäänpäinkääntyneitä ja meihin on vaikea saada yhtettä. Eräällä brasilialaisella pojalla oli ollut suomalainen huonetoveri ja kesti kauan ennen kuin häneen sai yhteyden, huonetoveri pysytteli enimmäkseen huoneessaan eikä ollut hyvä small talkissa. Junamatkalla Budapestiin huomattiin että jaoimme makuuvaunun Koivulasta kotoisin olevan äidin ja hänen poikansa kanssa, mutta aitoja suomalaisia kun olemme emme vaihtaneet kuin kaikkiaan ehkä viisi lausetta (meidän vajavainen suomen kielen taitomme saattoi vaikuttaa asiaan).
Mitä kauempana kodista on sitä tärkeämmäksi oma kansallisuus tuntuu tulevan. Oli valtavan mielenkiintoista kuulla mitä eurooppalaiset tiesivät Suomesta. Välillä hämmästelimme tämän tiedon suurta ja välillä vähäistä määrää. Kaksi sloveenia tiesi yllättävän paljon Suomen luonnosta ja ilmastosta ja Kroatiassa eräs nainen osasi kertoa Kimi Räikkösestä paljon enemmän kuin minä. Muutama tapaamamme italialainen osasi sanoa englanniksi vain kaksi asiaa, ”Rakastan sinua” ja ”Onko marihuana laillista Suomessa?”. Mielestäni tämä oli mielenkiintoinen yhdistelmä. Yksi ikäisemme amerikkalainen uskoi että Suomen kaduilla liikkuu jääkarhuja. Ei selvästi olekaan mikään myytti että jotkut näin uskovat.
Summa summarum voin kai sanoa että juna on erittäin hyvä matkustustapa, ei vain siksi että näkee paljon eri paikkoja vaan myös siksi että tapaa paljon uusia ihmisiä, siitä huolimatta että tuleekin Suomesta!
suomennos Leena Lehtonen
