Uudenvuodenlupauksista

Tuomo Nisula
Tuomo Nisula
Monet ajattelevat vuoden vaihteen olevan uuden ajan alku.
Jokainen meistä on ainakin joskus tehnyt itselleen tai muille uudenvuodenlupauksen, ja suurin osa meistä on unohtanut lupauksen jossakin vaiheessa vuotta.
Uudenvuodenlupausten unohtaminen on pohjimmiltaan inhimillistä.
Miten voi olettaa pitävänsä mielessä jatkuvasti jonkin asian kokonaisen vuoden ajan, kun tavallinen ihminen tarvitsee jo yhden viikon menoihin kalenterin.
Puhun kokemuksesta kun väitän lupausten unohtuvan. Hädin tuskin muistan mitä olen viime vuosina luvannut. Joskus on vaan parempi olla muistamatta, ettei tule syyllinen olo lupauksen pettämisestä.
Yhtenä uutenavuotena kirjoitin paperille lupaukseni ja laitoin sen kirjekuoreen. Vuosi siitä eteenpäin avasin kuoren, luin lupaukseni, ja pahoitin mieleni.
Taas meni yksi vuosi hukkaan itsensä parantamisen loputtoman pitkällä tiellä.
Viime vuonna taisin luvata että tulen olemaan parempi ihminen tulevaisuudessa.
Ajatus oli kaunis, mutta mistä tiedän täytinkö lupaukseni vai en. Jotkut ihmiset pitävät minusta yhä, ja jotkut vihaavat minua vieläkin. Ehkä en ole muuttunut lainkaan, ja rikoin jälleen kerran lupaukseni.
Taisin keksiä ratkaisun vuodelle 2015. En aio luvata itselleni mitään suurta elämäntapamuutosta tai muuta radikaalia, vaan lupaan tekeväni jotain sopivan pientä. Ongelma uudenvuodenlupauksissa on mielestäni liian suurien asioiden tavoittelu ja motivaation loppuminen, tai liian pienien asioiden tavoittelu ja niiden unohtaminen.
Lupaukseni vuodelle 2015: katson/luen loppuun jokaisen tv-/kirjasarjan jonka aloitan.
Katsotaan vuoden päästä miten pettynyt olo tulee tällä kertaa.