Pienet lapset rakastavat peilikuvaansa, he voivat istua kauan peilin edessä nauramassa ja suutelemassa peiliä. Mutta jossain vaiheessa useimmat meistä lakkaavat rakastamasta peilikuvaansa.
Monet tutkimukset osoittavat, että tyytymättömyys ulkonäköön on merkittävä ja laaja ongelma, joka vain kasvaa. Äskettäin tehty tutkimus osoitti, että tyypillinen brittiläinen nainen on huolissaan kehonsa koosta ja muodosta joka 15. minuutti. Yli 50 %enemmästä kuin 70 000 tietoja antaneesta ilmoitti, ettei pidä peilikuvastaan ja 73 % tunsi mediasta tulevan paineen täydellisestä kehosta.
YouTubeen ovat tuhannet teinitytöt laittaneet kuvia itsestään pyytäen kommentoimaan, ovatko he kauniita vai rumia. Tarvitseeko minun sanoa, että nimettömät kommentit, joita he saavat, ovat usein kauheita.
Elämme yhteiskunnassa, joka on ulkonäköpainotteinen. Langanlaihat, proanorektiset naiset ovat malleina teinitytöille, mutta eivät myöskään pojat välty median paineelta. Siellä ovat mallina isot, lihaksikkaat miehet tai eliittiurheilijat. Kulttuurimme opettaa lapsia laittamaan yhä enemmän aikaa ja energiaa ulkonäköönsä muiden identiteettinäkökulmien kustannuksella, kuten esim. suhteiden tai osaamisen.
Tutkimus osoittaa, että yksi kolmesta brittinuoresta ei osallistu keskusteluihin luokassa, koska he eivät halua muiden kiinnittävän huomiota heidän ulkonäköönsä.
Sama tutkimus osoittaa myös, että jos ei mielestään ole tarpeeksi hyvännäköinen, erityisesti ellei pidä itseään riittävän hoikkana, niin saa huonompia arvosanoja kuin ne, jotka eivät välitä ulkonäöstään. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisen ruumiinpainon kanssa, se riippuu siitä, kokeeko olevansa paksu tai ei.
Huono kehoitsetunto johtaa siis huonompaan suoritukseen koulussa, mutta on osoittautunut, että se vahingoittaa terveyttä sen vuoksi, että se johtaa epäterveelliseen käyttäytymiseen. Ihmiset, jotka eivät mielestään ole hyvännäköisiä, liikkuvat vähemmän, he syövät vähemmän vihreää ja hedelmiä, muut vaikuttavat heihin helpommin ja heillä on suurempi riski kärsiä masennuksesta. He ottavat myös suurempia riskejä esim. alkoholin ja huumeiden käytössä, pitävät enemmän epäterveellisiä dieettejä, ottavat liikaa aurinkoa tai kauneusleikkauksia. Täydellisen kehon tavoittelu asettaa paineita hoitoalalle ja kuormittaa siksi yhteiskuntaamme taloudellisesti.
Muuttaaksemme tätä ulkonäköpainotteista kulttuuria, meidän on kaikkien autettava toinen toisiamme. Meidän on oltava parempia roolimalleja lapsillemme. Emme voi arvioida urheilijoita, laulajia tai poliitikkoja sen mukaan, miltä he näyttävät.
Meidän tarvitsee opettaa lapsia kunnioittamaan kehoaan ja pitämään siitä huolta, mutta ei siksi, että he olisivat mahdollisimman kauniita, vaan siksi, että se on heille terveellistä. Meidän on kerrottava, miksi on tärkeämpää esim.haluta hankkia erilaisia taitoja, olla antelias tai empaattinen kuin näyttää hyvältä. Voimme aloittaa antamalla kohteliaisuuksia sosiaalisessa mediassa siitä, mitä ihmiset tekevät, eikä siitä, kuinka hyviltä he näyttävät kuvissa.
Voimme lopettaa toistemme vertailun ja sen sijaan osoittaa arvostusta jokaisen ainutlaatuisuudelle. Opettakaamme lapsillemme, että heidän ulkonäkönsä on vain pieni osa heidän identiteettiään. Niin että lapsemme ja lapsenlapsemme saavat kasvaa maailmassa, jossa he pääsevät huolehtimasta, ovatko he tarpeeksi kauniita.
