Jos voisin välittää tämän tekstin suullisesti, pyytäisin sinua nyt sulkemaan silmäsi. Sitten sanoisin sanan. Ehkä mustikka. Juhlalimppu. Suklaamuna. Tai kaalipata.
Pyytäisin sinua ottamaan sanasta kiinni ja tuntea mitä se herättää. Mitä näet edessäsi? Tunnetko tuoksun tai maun? Ajatteletko jotain erityistä tilannetta? Mitä tapahtui? Kuka oli mukana? Millainen sää oli? Mitä ajattelit? Miten koit hetken?
Meillä kaikilla on tarinoita, ja monet niistä piiloutuvat yhden mielikuvia antavan sanan taakse. Inspiroidu, ota osaa tapahtumiin ja jätä omat ruokamuistosi. Istumalla yhdessä ja puhumalla ruokamuistoista, oppii koko seurue toisistaan uusia asioita ja tarinat eivät lopu ihan hetkessä. Ainakin yhteinen tunne on luotu – vaikka vain yksi teistä pitää kaalipadasta…
Sekä päivällispöydässä että yhteiskunnassa, missä kaikki mikä tapahtuu, edistää yhden jos toisenkin tarinaa omasta kaupungistaan.
On tiettävästi olemassa etikettisääntö, että päivällispöydässä saa puhua ainoastaan siitä ruuasta, mikä on edessämme, mutta säännöt on tehty rikottavaksi, jos tarkoitus on hyvä?
Haasteena on ehkä väistää se keskustelu, joka useimmissa päivällisseurueissa nykyisin käydään: ruokasuositukset ja – trendit. Ruokakeskustelut menevät helposti aiheeseen mikä sisältyy ja mikä ei sisälly, ja sellaiset keskustelut ovat mielestäni pahimpia etikettirikkeitä.
Yhteisöllisyys ja hyvä tunnelma on yksinkertaisesti parempaa ruuansulatukselle. Aivan kuten ylipäätään jaksamiselle, hyvinvoinnille ja tuottavuudelle yhteisössä tai organisaatiossa. Miten voimme esimerkiksi luoda yhteisen tarinan, joka antaa houkuttelevan ja positiivisen kuvan kaupunkistamme ja saaristosta?
Otin hiljattain osaa foorumiin, missä oli mukana yrityksiä saaristosta, Turunmaalta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan, ja yhtenä viestinä oli se, mikä tekee paikan kohteeksi. Siis joksikin enemmän kuin pelkäksi paikaksi. Ehkä kyseessä on eri tarinoiden esille tuominen ja hyväksyminen, ja antaa niiden rakentaa mielenkiintoinen kokonaisuus. Rohkeutta ottaa esille jonkun toisen jännittävä tarina, ja luottaa siihen, että minua ei haittaa se, että naapuri pitää kaalipadasta.
Omaksukaa toistenne tarinat! Sekä päivällispöydässä että yhteiskunnassa, missä kaikki mikä tapahtuu, edistää yhden jos toisenkin tarinaa omasta kaupungistaan. Tarinoita, jotka värittävät jokapäiväistä elämäämme ja vierailijoidemme kuvaa meistä.
Tove Hagström
Opettaja, psykodraamaohjaaja ja yksityisyrittäjä sekä Länsi-Turunmaan yrittäjien puheenjohtaja
käännös Timo Järvenpää
