Sukupolvi toisensa jälkeen tulee ja menee. Sodan käynyt ikäpolvi on jo lähes kokonaan poissa ja me sodan jälkeen syntyneet olemme eläkeiässä.
Meidän lapsemme ja lastenlapsemme ovat työelämässä ja koulutiellä. Tulevat sukupolvet kukin vuorollaan ottavat vastuun edelliseltä ja näin elämä jatkuu – yhdessä nuoret ja vanhat kukin osassaan.
On mielenkiintoista ajatella, että omat isovanhempamme ja heitä edeltäneet sukupolvet ovat myös olleet joskus lapsia.
Heillä on ollut leikit ja tekemiset siinä kuin nykyisillä lapsillakin.
Toki yhteiskunta ja elämä on muuttunut paljon, mutta perustoiminnoiltaan kukin ikäpolvi vuorollaan käy samat asiat läpi. Joskus huomaa, että lapset näkevät meidät iäkkäämmät ihmiset tämän ikäisinä kuin nyt olemme eivätkä ajattele meidänkin olleen joskus lapsia ja nuoria.
Nyky-yhteiskunnassa eri ikäpolvet eivät välttämättä kohtaa toisiaan samalla luontevuudella kuin ennen vanhaan, jolloin useampikin sukupolvi eli yhteistaloudessa. Yhteistyö ja kanssakäyminen ovat kuitenkin hyödyksi molemmille myös tänään.
Eläkeliiton 50-vuotisjuhlavuoden teemana on ”Sukupolvien ketjussa” ja osana tätä on ”Taito perinnöksi”. Ajatuksena on välittää omat lapsuutemme ja nuoruutemme taidot ja leikit uusille sukupolville.
Yhteistyössä koulun tai päiväkodin kanssa opetetaan lapsille perinnetaitoja, olivatpa ne sitten kädentaitoja tai leikkejä. Eikä tiedon ja taidon välityksen ole tarkoitus kulkea pelkästään yhteen suuntaan, vaan kun kytketään tähän vaikkapa opitun dokumentointia, voivat lapset opettaa vanhempia ihmisiä esimerkiksi tietotekniikan käytössä.
Kunhan vallitseva pandemia saadaan taitettua, niin Paraisillakin päästään tätä toteuttamaan.
Historiaan perehtyminen ja vaikkapa sukututkimus tuovat mielenkiintoisia asioita esille edellisten sukupolvien elämästä.
Tämä kiinnostus valitettavasti herää monella turhaan myöhään. Usein kuulee jonkun sanovan, että olisipa aikoinaan haastatellut omia isovanhempiaan tai vanhempiaan, niin tietäisi paljon enemmän entisistä tapahtumista, jotka nyt askarruttavat.
Nuorena sitä vaan ei oikein jaksa kuunnella vanhojen ihmisten juttuja.
Hyvänä vinkkinä lapsille ja lastenlapsille on antaa omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen vaikkapa joululahjaksi kirja ”Kerro minulle äiti/isä/isoäiti/isoisä”.
Tässä hauskasti kootussa kirjassa on valmiita kysymyksiä, joihin vastaamalla välittyy tietoa omasta lapsuudesta ja nuoruudesta mukavasti tuleville sukupolville. Kun kirjan on täyttänyt ja palauttaa sen lahjan antajalle, siis lapselle tai lapsenlapselle, tieto on sopivasti dokumentoituna ja löydettävissä, kun aika sen tutkimiseen on kypsynyt.
Sukupolvien ketjussa vanhemman ihmisen elämä saattaa näyttäytyä ihan yllättävän hyvässä valossa. Lapsenlapsemme mietti tulevaisuuttaan ja totesi, että ei hän tuota koulua niin odota eikä töissä käymistäkään, mutta hän tahtoisi eläkkeelle.
Silloin voi aamulla nukkua pitkään ja voi tehdä, mitä haluaa.
Heikki Inkari
Eläkeliiton Paraisten yhdistyksen puheenjohtaja
Kommentoi