Saaaristokaupunki saa uuden luotsin

Saaristokaupunki, joka hakee uutta luotsia. Sellaiseksi Paraista voisi ehkä tänään kutsua.
Luotsin valitsemme tietoisesti nimitykseksi uudelle kaupunginjohtajalle.
Kaupunginjohtajaa voi varmasti kuvata myös kapteeniksi, mutta eiköhän tehtävä oikeastaan muistuta enemmän luotsin tehtävää?
Luotsin, joka avustaa alusta valitsemaan oikean reitin ja joka turvallisesti luotsaa aluksen satamaan. Joka ei pelkää rajuilmaa, vaan jolla on tarpeeksi kokemusta ja taitoa silloinkin, kun lyövät vähän korkeammat aallot.
Ja niin tapaa todellakin tässä pienessä kaupungissa olla – saaristoidentiteetti pitää sisällään myös sen määritelmän.
Luotsi ei voi itse päättää koko matkan reittiä, hän ei voi valita aluksen miehistöä. Yhtä vähän kuin kaupunginjohtaja yksin voi päättää kaupungin suuntaa tai sairaanhoitajan, opettajan, teknikon tai suunnittelijan valinnasta.
Mutta olemassa olevalla miehistöllä pitää tilanteesta tehdä paras mahdollinen ja pitää huolta siitä, että kaikki tekevät niin hyvää työtä kuin mahdollista.
Paraisilla kaupunginjohtaja on muodollisesti melkein 1000 ihmistä käsittävän henkilöstön päällikkö. Käytännössä hän –  eli joko Patrik Nygrén tai Thomas Flemmich – työskentelee lähellä joitakin kymmeniä heistä.
Yhteistyö näiden kaupungin avainhenkilöiden välillä on ydinkysymys, joka asettaa leimansa myös monen muun ilmapiiriin kaupungin organisaatiossa. Siksi on syytä painottaa sitä yhteistyötä.
Mutta samalla – kaikki kaupungilla töissä olevat ja kaikki kaupungissa asuvat vaikuttavat täällä vallitsevaan ilmapiiriin. Joskus siis ei auta osoittaa haukkumisia ja valituksia juuri kaupungin suuntaan. Jokaisen täytyy ymmärtää, että itse asukkaana myös antaa oman sävyn lähiyhteiskuntaansa.
Viereisestä reportaasista näette, miten kaupunginhallituksen neljä jäsentä kuvaavat kaupunkia. He ovat kaikki myönteisiä, myös terveisissään ja toivomuksissaan siitä, mitä uuden kaupunginjohtajan tulisi ryhtyä tekemään.
Se tuntuu hyvältä. On tärkeää, ettei painoteta taloudellisia huolia joka hengenvedolla. Jos on sisua ja tarmoa työskennellä kehityksen hyväksi, ei voi koko ajan puhua, kuinka kalliiksi joku tulee tai kuinka mahdotonta sitä on toteuttaa.
Samalla on oltava realisti. Sekä rajoitusten oivaltamisessa – mitä kaikkea pieni kaupunki voi saavuttaa – ja myös niissä toiveissa, jotka asetetaan uudelle johtajalle.
Olemme ymmärtäneet, että uuden johtajan nimi on jokin niin tavallinen ruotsinkielinen etunimi kuin Patrik tai Thomas. Hänen nimensä ei ole Messias. Voi kuulostaa kuinka hassulta tahansa, mutta joskus kaupunkilaiset ja valtuutetut tarvitsevat pienen muistutuksen myös tästä.