Onko mitään kauniimpaa kuin auringonpaiste marraskuussa?
Aurinko, joka paistaa marraskuisen usvan läpi, läpi kosteuden, joka tanssii viehkeissä ohuissa lenkeissä kuin lapsuuden keijut? Marraskuinen aurinko, joka valaisee matalalla ja joka tekee lehdettömät puut lilan, roosan tai oranssin värisiksi? Kauniimpaa tuskin voi olla.
Aikainen iltakävely Paraisten keskustan läpi tavallisena marraskuisena arki-iltana on myös kaunis. Ei, tämä ei ole ironiaa. Tarkoitan sitä!
Veden pinta Suntissa on aivan tyyni ja peilinkirkas. Joitakin yksittäisiä veneitä on vielä paikalla ja ne ovat vetäytyneet yöksi tai ehkä koko sesongista.
Sillat valoineen peilaavat lähes itseään ihaillen mustassa vedessä. Ehkä yöllä on pakkasasteita tai sitten ei.
Suntti on valmis.
Kauniisti valaistu kirkko näyttää aivan joulukortilta, vaikka lumi puuttuu, kuinka kliseiseltä se kuulostaakin. Se on niin hienoa, että iltaisen kuljeksijan täytyy pysähtyä vain katsomaan.
Ja kuvata puhelimellaan, tietysti.
Myös kirkko vaikuttaa olevan valmis kohta muuttumaan talviasuun.
Mutta toistaiseksi on vielä marraskuu. Nautitaan siitä niin kauan kuin se kestää.
Keskuspuistossa valaisee valofestivaali Lux Archipelagon meduusa. Se on vastustamaton ja sitä täytyy ihailla läheltä, ehkä jopa ilta toisensa jälkeen. Se on niin satumainen, että on vaikea ymmärtää, että se on tehty muun muassa roskista.
Kauniine tylleineen ja taianomaisine säikeineen sen ansaitsisi saada pysyvän piirteen Paraisten kaupunkikuvassa.
Vanhalla Malmilla seisoo pieni joukko ihmisiä pöydän ympärillä. Heillä on kynttilöitä lyhdyissä ja ensin luulen heidän myyvän glögiä tai tarjoavan pipareita.
Ajatukset vaeltavat hieman joulumarkkinoille. He ovat kunnolla pukeutuneet marraskuiseen iltaan, joillakin on paksut kotona kudotut käsineet. Mutta ei, he eivät myy mitään, heillä on yksinkertaisesti jonkun yhdistyksen tai kuoron hallituksen kokous tai suunnittelukokous.
Tämä on ehkä koronan aiheuttamaa, mutta kohtaus voisi olla jostakin Astrid Lindgren-idyllisestä elokuvasta, vaikka he todennäköisesti käsittelevät ajankohtaisia ja tärkeitä asioita.
Kuten monet muutkin paraislaiset juuri nyt, etsin iltakävelylläni käynnissä olevan valofestivaalin valoteoksia ja sen antamaa lisämaustetta. Osa pensaista ja puutarhoista on myös koristettu valonauhoilla ja on vaikea tietää, ovatko ne osa festivaalia vai näyttääkö pimeään vuodenaikaan aina tältä.
Marraskuulla on ehdottomasti oma viehätyksensä. On vain syytä muistaa se, kun sitten lumi ja liukkaus yllättää meidät, niin kuin se tekee joka vuosi tähän aikaan ja talvi puhaltaa kylmästi niskaan. Mutta siihen asti saamme nauttia lumoavista maisemista, usvaisista pelloista ja merihöyrystä, sekä kauniista pienestä kaupungista.
Parainen marraskuisena arki-iltana voi olla todella vaikuttava!
Carina Holm
PK:n toimittaja
Käännös: Timo Järvenpää
Kommentoi