Onko aika ajoin sallittua olla egoisti?

Uudenvuodenlupaukset ovat perinteinen osa vuodenvaihdetta. Moni meistä päättää kertaheitolla ryhtyä elämään terveellisemmin, treenaamaan, syömään paremmin, lopettamaan tupakoinnin tai ajattelemaan omaa kulutustaan kestävämmältä pohjalta.

Yleensä uudenvuodenlupauksissa on kyse jostakin merkittävästä muutoksesta omassa elämäntavassaan, jota lupauksen antaja on jo miettinyt jonkin aikaa.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut mikään suuri uudenvuodenlupausten ystävä. Kaiken lisäksi olen todennäköisesti vielä huonompi pitämään niitä. Jos todellakin haluaa tehdä elämäntapamuutoksen, epäilen vahvasti onko juuri tuo 1. tammikuuta oikea aika sellaiselle päätökselle. Halu tehdä muutos on kuitenkin olemassa, miksi sitoa se johonkin tiettyyn päivämäärään kalenterissa?

Toisaalta, jos tuo kalenterisidonnaisuus auttaa henkilöä tekemään hyvän ja merkittävän päätöksen, mikäpä siinä.

Itse en kuitenkaan aio tänäkään vuonna antaa lupauksia. Siitä huolimatta voin hyvillä mielin katsoa kulunutta vuotta ja todeta tehneeni jonkin verran muutoksia, jotka toivottavasti ovat sekä minulle itselle että muille enemmän hyödyksi kuin haitaksi.

Ajat muuttuvat kuten mekin muutumme. Asiat eivät ole kuten ne ovat ”aina” olleet – ja hyvä niin. Tarvitsemme muutosta ja kehitystä, ei pelkästään muutoksen takia vaan oman hyvinvointimme kannalta.

Ilmastoahdistus on tällä hetkellä paljon esillä keskusteluissa. Mieli Suomen Mielenterveys ry julkaisi äskettäin lehdistötiedotteen, jossa kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck toteaa, että ilmastoahdistuksen tunnistamiseksi ja käsittelemiseksi tarvitaan uusia menetelmiä.

Ahdistus ilmasto-asioista on ymmärrettävä seuraus merkittävistä ilmasto-ongelmista ja niiden mukanaan tuomista uhkakuvista.

Wahlbeck toteaa että ilmastoahdistuksesta kärsivät, myös lapset ja nuoret, tarvitsevat tukea pystyäkseen käsittelemään vaikeita tunteita.

Yhdistyksen mukaan ilmastoahdistus on osa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia. Suomessa näitä ahdistuksen muotoja on käsitelty muun muassa erilaisten taidemuotojen, kirjoituspajojen sekä ryhmätoimintojen avulla.

Ilmastoahdistus voi myös motivoida ihmisiä yrittämään ympäristöongelmien ratkaisemista, mutta tuntemusten käsitteleminen voi kuitenkin viedä paljon aikaa.

Samalla kannattaa kuitenkin muistaa myös huolehtia itsestään. Ei voi olla kovinkaan terveellistä kokea ahdistusta asiasta, jolle ei ainakaan yksin pysty tekemään juuri mitään. Toki yhdessä monen muun kanssa muutoksiakin saa aikaiseksi – ja jokainen pienikin askel on todennäköisesti askel oikeaan suuntaan.

Siitä huolimatta – muista myös huolehtia itsestäsi. Välillä on oikeutettua olla hieman egoistinen.

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*