Olen yrittäjä – päivääkään en vaihtaisi pois

Tänään vietetään valtakunnallista Yrittäjän-päivää. Yli puolet suomalaisista yrittäjistä on yksinyrittäjiä. Joka toinen yksinyrittäjä arvioi saavansa yritystoiminnastaan alle 2 000 euron kuukausitulot. Yksinyrittäjät ovat siis huonompituloisia kuin suuri osa eläkeläisistä ja eläkeläisinä he ovat juuri niitä köyhiä eläkeläisiä, koska yrittäjätoiminnan aikana ei ole ollut varaa maksaa itselleen kunnon eläkettä.

Mikä sitten siihen yrittäjyyteen houkuttelee? Usein siihen ajautuu pakosta. Kun työpaikka menee alta tai muuten vaan olosuhteet ovat sellaiset, että on suorastaan pakko ryhtyä yrittäjäksi. Tai sitten vaan yrittäjäksi syntyy, niin kuin minä – tai siis ainakin yrittäjäperheeseen.

Päivääkään en yrittäjän urastani kuitenkaan vaihtaisi pois.

Itse olen siis yrittäjäperheen vesa ja joskus nuorempana vannoin käsi sydämellä, että minusta ei koskaan tule yrittäjää. Mieluummin olen jonkun toisen palveluksessa, hyvässä asemassa ja hyvällä palkalla. Armeijan jälkeen olin nuorena miehenä jonkin aikaa työttömänä, ennen kuin pääsin vihdoinkin jonkun toisen palvelukseen, hyvään asemaan – ja huonolle palkalle. Miten siinä nyt sitten noin kävi?

Parin vuoden kituuttamisen jälkeen oli pakko tehdä jotakin. Etenemismahdollisuuksia ei pienessä yrityksessä ollut ja palkkakaan ei yhtään ajan kuluessa parantunut. Ja kuinka ollakaan, päädyin perheyritykseen kultaseppä-taidekaivertajamestari isäni palvelukseen liikkeenhoitajaksi ja timanttiasiantuntijaksi.

Kultakorujen, kihlojen ja kellojen myynti tai kellonrannekkeiden vaihtaminen ei kuitenkaan kiinnostanut, eikä siis kuitenkaan loppujen lopuksi ollut minua varten. 80-luvulla, kun Porissa oli vallalla Porirock-buumi (Yö, Dingo, Wanha Laine, Mamba jne.) huomasin olevani korviani myöten kotimaisessa musiikkibisneksessä, Yö-yhtyeen manageri ja oman ohjelmatoimiston yrittäjä. Siis niin siinä sitten kävi. Minusta tuli yrittäjä ja samalla siihen aikaan myös jonkinlainen julkkis. Se siitä ajatuksesta ”jonkun toisen palveluksessa, hyvässä asemassa ja hyvällä palkalla.”

Olen ollut yrittäjänä nyt 37 vuotta. Ja ihan rehellisesti on pakko myöntää, että välillä rahaa on tullut sisään ”ovista ja ikkunoista” ja välillä sitä on mennyt ulos samalla tavalla. Mitään ei ole käteen jäänyt. Siitä on viimeistään valtio pitänyt hyvin huolen. Suomessa ei yrittäjänä rikastu, siitäkin valtio pitää huolen. Tuhlarin elämää en ole viettänyt, sijoituksiin ei ole ollut varaa, omistusasunnossakaan en asu, mutta tulen toimeen.

Päivääkään en yrittäjän urastani kuitenkaan vaihtaisi pois. Olen saanut tehdä ja kokea mielenkiintoisia asioita. Työni musiikkibisneksessä, urheiluselostajana ja radio-/tv-/lehtitoimittajana on vienyt minua mielenkiintoisiin paikkoihin sekä Suomessa että ulkomailla. Olen saanut tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja olen saanut paljon hyviä ystäviä ja tuttavuuksia ympäri maailman. Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista – ainakin uskon niin – ilman sitä, että en olisi ollut yrittäjä.

Länsi-Turunmaan Yrittäjät juhlistaa Yrittäjän-päivää tänään perinteisellä aamukahvitilaisuudellaan. En ole siihen koskaan osaa ottanut, osittain varmasti siksi, että en ole yhdistyksen jäsen. Olen aina pitänyt yrittäjien jäsenmaksua liian korkeana, enkä ole kokenut, että siitä olisi minulle suurtakaan hyötyä. Ajattelin kuitenkin tänään käydä paikan päällä hieman kuuntelemassa, mitä muut yrittäjät ajattelevat ja niin edelleen.

Timo Järvenpää
0400-242 131/timo.jarvenpaa@aumedia.fi

1 Kommentti

  1. Miksi yrittäjät arvioivat tulonsa? Eikö täsmällinen tieto ole verotiedoissa? Ja jos nuo alle 2000 euron kuukausitulot ovat nettotuloja, niin en vertailisi niitä suureen osaan eläkeläisten tuloja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*