”Odotan innolla sitä päivää, kun saamme tavata, viedä miehemme IKEAan ja olla yhdessä”

Kun avaan facebookin tänään, on se täynnä ketjukirjeitä, haasteita ja ”nyt-pidetään-hauskaa”-visailuja. Ja minä täytän, kopioin ja liitän.

Etusormi nousee: varo viruksia, jotka leviävät tässä päivityksessä, varokaa kalastelua, varokaa! Joojoojoojoo, virus sinne ja virus tänne, tietokoneen virukseen ei kuitenkaan kuole. On olemassa Covid-19. Se on Oikea Virus…

Facebookissa ovat myös ne, jotka tietävät kaiken tästä viruksesta.

Jotka tietävät, mitä hallituksen pitäisi tehdä. Jotka lukevat artikkeleita mediasta, tai jakavat artikkeleita, tai artikkeleiden otsikoita, tai… mutta kuten Tietävät Että Johto Tekee Väärin Taas :1) Koska heillä On Salainen Lista Meidän Harhauttamiseksemme, 2) koska hallitus koostuu viidestä nuoresta naisesta, joiden pitäisi pitää suunsa kiinni ja antaa sikariklubien setien hoitaa asioita, 3) koska Ruotsissa ei ole näin tiukkoja rajoituksia, 4) koska yli seitsemänkymppiset itsepäisesti saavat kulkea ulkona, 5) koska yli seitsemänkymppiset vievät kaikki sairaanhoitopaikat, joihin meillä nuorilla on oikeus, seitsemänkymppiset kuitenkin kuolevat pian, 6) koska tämä virus ei ole sen vaarallisempi kuin tavallinen influenssa, 7) koska…

Tosiasia on, että kukaan ei oikeastaan tiedä mitään Covid-19:ää koskien. Tiedemiehet tekevät töitä päivin ja öin löytääkseen vastauksen, parannuksen, syyn, tartuntatiet, testit, rokotteen, mutta ennen kaikkea vastauksen.

Sinä aikana monien elämä romahtaa, ei pelkästään tartunnan vuoksi, vaan lomautusten vuoksi ja siksi, että yrityksillä ei ole töitä.

Me onnelliset eläkeläiset, toiset alle ja toiset yli seitsemänkymmenen, saamme toistaiseksi eläkkeen, mutta monet istuvat ja sepustavat tietojaan Kelan kauniisiin lomakkeisiin, tyhjentävät pakastimiaan vuoden 2009 makaronilaatikosta, etsivät punaisen lapun tuotteita kaupasta, mihin oikeastaan ei pitäisi mennä.

Monet ovat pakotettuja maksamaan korkeita vuokria suljetuista pienistä myymälöistään, vaikka ne ovat suljettuja.

Monet ovat kuitenkin osoittaneet solidaarisuutta (ilmaus, joka ilmestyi ihmisten tietoisuuteen hippiaikoina, tiedättehän, ”Make Love, Not War”) ja tarjoavat apuaan eristykseen joutuneille, myös monet kiinteistöjen omistajat ovat luvanneet laskea liikehuoneistojen vuokria, eivät kaikki, mutta kuitenkin.

Yritykset ja kunnat tekevät parhaansa välttääkseen lomautukset, uudelleensijoittavat ja löytävät uusia tapoja toiminnalleen.

Siitä voimme olla iloisia. (Vaikka jos oikein kaivaa, voi, jos on taipuvainen ruikuttamaan, löytää virheitä myös siitä…).

Jokapäivän sankareista puhutaan nyt paljon.

Hoitohenkilökunta, siivoajat, poliisit, rajavartijat, kuljettajat, jätehuoltajat, päiväkodin henkilökunta, you name it. Ne, jotka tekevät raskainta, likaisinta, vastuullisinta ja tärkeitä töitä, jotka ovat myös alttiimpia virustartunnalle. Nyt heidät nostetaan taivaisiin.

Mutta tuleeko se näkymään heidän palkkapussissaan? Tulemmeko muistamaan heidän panoksensa sitten, kun tämä on ohi? Miten heidän perheensä kestävät?

Me tulemme selviämään tästä. Sen sijaan, että kinastelemme siitä, miten hallituksen pitäisi hoitaa tällainen tilanne, missä kukaan ei tiedä, mitä on tulossa – mene ulos raikkaaseen ilmaan, hengitä syvään ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on, juuri nyt!

Carpe-perhanan-diem.

Odotan innolla sitä päivää, kun saamme tavata, viedä miehemme IKEAan ja olla yhdessä.

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*