Kaksikielinen ”Aterian tarkoitus?” -seminaari oli osa Vårkultur-tarjontaa ja järjestettiin Sydkustens landskapsförbundin, KulTa-hankkeen sekä Paraisten kaupungin yhteistyönä. Järjestäjät olivat tyytyväisiä osallistujamäärään, kun paikalla oli lähes 50 henkeä.
Yleisö sai kuulla monta mielenkiintoista puheenvuoroa muun muassa siitä, miksi kannattaa valita lähituotettua ja kotimaista ruokaa, miten kahdeksasluokkalaiset suhtautuvat itse valmistettuun ja teolliseen ruokaan sekä miten Kemiönsaaren kunta on lähtenyt rakentamaan omaa julkista ruokailuaan.
Päättäjiä kaivattiin paikalle
Tästä huolimatta viimeistään seminaarin tauolla pystyi havaitsemaan pientä pettymystä osallistujissa, jotka olisivat toivoneet paikalle useampia paikallisia poliitikkoja ja päättäjiä. Heitä edustamassa olivat oikeastaan vain valtuuston puheenjohtaja Tarja Rinne sekä varhaiskasvatuksen päällikkö Pia Hotanen sekä perhepäivähoidon ohjaajat.
Rinne avasi tilaisuuden toteamalla olevansa erittäin iloinen siitä, että lähiruoka aiheena kiinnosti niin montaa. Hän peräänkuulutti myös suurempaa arvostusta ilmaiselle kouluruoalle, joka hänen mukaansa valitettavan usein koetaan itsestäänselvyytenä – jollainen se ei kuitenkaan esimerkiksi eurooppalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna ole.
– Tänä päivänä on melko haasteellista saada lapset ja nuoret arvostamaan kouluruokaa, hän totesi lisäten että kyseessä on kuitenkin merkittävä panostus omaan tulevaisuuteemme.
Kotimainen on puhtaampaa
Tuottajajärjestö SLC Åbolandin toiminnanjohtaja Helena Fabritius puolestaan toi esille kuusi hyvää syytä valita suomalaista ruokaa.
Ensimmäisenä syynä hän nosti esille sen, että Suomessa ja Pohjoismaissa eläinten kasvatuksessa käytetään kaikista vähiten antibiootteja.
– Suomessa tuotantoeläimiä ei koskaan lääkitä ennaltaehkäisevästi tai rutiininomaisesti, vaan lääkitys aloitetaan ainoastaan jos sille on perusteltu syy, Fabritius muistutti.
Kuuteen pointtiin mahtui myös toteamus ympäristöystävällisyydestä sekä siitä, että Suomessa ruoan alkuperän voi aina jäljittää tuottajalle ja joissain tapauksissa jopa vieläkin seikkaperäisemmin.
– Kehottaisin teitä myös ravintolassa käydessänne kysymään ruoan alkuperästä, sillä usein myös ravintoloitsijat arvostavat tätä kysymystä, hän muistutti.
Kova työllisyyskerroin
Kotimaisen ruoan työllistävät vaikutukset nousivat myös esille Turun yliopiston Brahea-keskuksen projektipäällikkö Leena Erälinnan puheenvuorossa. Hän keskittyi lähiruoan vaikutuksiin paikallistalouteen, ympäristöön ja hyvinvointiin.
– Suomalaiset syövät keskimäärin 164 ateriaa vuodessa kodin ulkopuolella, ja samalla työllistämme useita ihmisiä, hän totesi.
Samalla hänen tilastoistaan kävi ilmi, että Varsinais-Suomessa paikallisuus- ja kotimaisuusaste julkisissa ruokapalveluissa ei ole kovinkaan hyvällä tasolla, mutta toisaalta tilanne on vielä heikompi Päijät-Hämeessä – jos se yhtään lohduttaa.
– Koko elintarvikeketju työllistää Varsinais-Suomessa noin 16 000 henkilöä, mikä vastaa noin 13 prosenttia maakunnan työvoimasta. Elintarvikkeiden ja juomien valmistamisen työllisyyskerroin on 3,7, mikä tarkoittaa sitä, että yksi alalla toimiva henkilö työllistää välillisesti 2,7 muuta henkilöä esimerkiksi kapan, logistiikan tai markkinoinnin alalla. Se on merkittävä asia.
Omassa loppukaneetissaan Erälinna totesi, että tänä päivänä julkisella puolella kilpailutuskäytäntö on usein johtanut siihen, että halutaan nopeasti ja halvalla tuotettua ruokaa.
Kahdeksasluokkalaiset saivat sanoa mielipiteensä
Tauon jälkeen KulTa-hankkeen (Kuluttaja ruokatalouden keskiössä) hankevastaava Margot Wikström esitteli Nauvon ja Korppoon kahdeksasluokkalaisten ja heidän vanhempiensa parissa tehtyä lähiruokakyselyä. Lisäksi koululaiset pääsivät kokeilemaan kahta erilaista maistelumenuta.
Toisessa menussa käytettiin einestuotteita ja toisessa ruoka oli valmistettu alusta alkaen itse.
– Ennen kuin he pääsivät maistelemaan, oppilaat saivat tietoa muun muassa ruokatrendeistä, raaka-aineiden jalostuksesta sekä pääsivät suorittamaan sensorisia harjoitteita, joissa he analysoivat ruokaa jokaista viittä aistiaan hyödyntäen.
| Näitä kahdeksasluokkalaiset suosivat | % | kumpi |
|---|---|---|
| Tomaattikeitto | 85,7 | eines |
| Mehu | 64,3 | kaupan hyllyltä |
| Lihapullat | 61,5 | itsetehdyt |
| Perunamuusi | 92,9 | itsetehty |
| Kastike | 76,9 | itsetehty |
| Puolukkahillo | 63,6 | artesaani |
| Ohukaiset | 85,7 | itsetehdyt |
| Mansikkahillo | 84,6 | artesaani |
| Vispikerma | 84,6 | itsetehty |
Kemiönsaaren malli esittelyssä
Seminaarin päätti Kemiönsaaren ruokahuolto- ja siivouspäällikkö Birgitta Parikka, joka kertoi Kemiönsaarella tehdyistä toimenpiteistä julkisen ruokahuollon saralla.
Parikka, jolla on työkokemusta myös kokkina ja kylmäkkönä, kertoi kunnan yhdeksästä valmistuskeittiöstä sekä kunnan laatimasta ruokahuollon suuntaviivat -kirjasesta.
– Kemiönsaaren poliitikot ovat ylipäätään olleet erittäin myötämielisiä julkisen ruokailun haasteisiin ja ovat antaneet meille mahdollisuuden tehdä ehkä hieman parempaa ja kalliimpaa ruokaa suosimalla lähituotettua ja kotimaista. Näin on ainakin ollut toistaiseksi, Parikka totesi.
Lapset mukaan keittiöön
Yleisö pyöritteli paikoin silmiään kun Parikka kertoi salaattibuffetista ja kastikkeista, jotka valmistetaan paikan päällä täysin alusta alkaen. Toisaalta nämä toimenpiteet myös näkyvät kyselyiden tuloksissa, sillä koululaiset ja vanhukset ovat suhteellisen tyytyväisiä Kemiönsaaren tarjoamaan ruokaan.
– Olemme myös panostaneet ruokailutilanteen osallisuuteen sekä päiväkodeissa että kouluissa. Oppilaat ja päiväkotilapset saavat olla mukana keittiössä ja pääsevät näkemään miten ruoka valmistetaan.
Silvan keittiössä käy kerran viikossa lapsia tutustumassa ruoanvalmistukseen ja leipomassa.
– Onhan se hieman työläämpää henkilökunnan osalta, mutta he todella pitävät siitä ja ovat hyviä käsittelemään lapsia. Samalla olemme huomanneet, että lapset arvostavat ruokaa ja ruokailuhetkeä aivan eri tavalla kun ovat nähneet mitä kaikkea sen eteen tehdään.
Kalakamut kokkailevat kirjan muodossa
Seminaarin yhteydessä julkistettiin myös varhaiskasvatuksen Kalakamujen oma, kaksikielinen keittokirja ”Kalakamut kokkailevat – saaristoruokaa lapsille”. Kirja tulee varhaiskasvatuksen käyttöön kevään aikana. Kirjan ovat rahoittaneet Opetushallitus sekä Paraisten kaupunki ja Saaristomeren biosfäärialue.
Kirjassa on muutamia yksinkertaisia, runsaasti kuvitettuja reseptejä, joita lapset ovat myös päässeet testailemaan. Reseptien yhteydessä on myös lasten kommentteja niihin liittyen. Kirjassa on myös tilaa lasten omille resepteille.
– Kirjasta tulee myös nettiversio vielä kevään aikana, totesi kirjaa esitellyt perhepäivähoidon ohjaaja Annette Karlsson.
Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
