Aika ajoin valtion ja kuntien toimet eivät oikein täsmää yhteen ihmisten oikeuskäsityksen kanssa. Näin on päässyt käymään Paraisilla viimeksi merkittävän valtionperinnön suhteen, jonka käyttökohteesta kiistellään tällä hetkellä melkoisesti. Tunteet ovat pinnassa varsinkin Houtskarissa, sillä Paraisten kaupungin hakema 400 000 euron valtionperintöosuutta on kaavailtu käytettäväksi Bläsnäsin uimarannan kunnostamiseen Paraisten keskustassa.
Vainajan perintö menee valtiolle, mikäli laillisia perillisiä (joko sukulaisia tai testamentilla määrättyjä) ei ole.
Itse asiassa valtionperintö – tai kruununperintö, kuten sitä myös nimitetään – on vanhaa perua jo Ruotsin vallan ajoilta, vaikka kyseinen perintömuoto onkin Ruotsissa lakkautettu jo vuonna 1928. Ruotsissa on sen sijaan käytössä yleinen perintörahasto, jolta yhdistykset ja muut yleishyödylliset yhteisöt voivat anoa varoja erilaisia hankkeita varten. Hankkeiden tulee olla luonteeltaan yleishyödyllisiä sekä suunnattuja lapsille, nuorille tai vammaisille.
Ruotsissa käytössä oleva järjestelmä on mielenkiintoinen, mutta samalla melko ainutlaatuinen. Ainoa toinen maa, jossa on vallalla vastaava käytäntö, on Islanti.
Suomen lain perintökaaressa todetaan, että valtiokonttori voi myös määrätä valtion saaman omaisuuden luovutettavan kokonaan tai osittain perittävän läheiselle, jos voidaan perustellusti otaksua, että luovutus vastaisi perittävän viimeistä tahtoa. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut.
Viimeisen sanan sanoo valtiokonttori, mutta vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan osa huomattavista rahavaroista pysyy valtiolla. Mikäli kunta hakee varoja, sen tulee esittää jokin sosiaalinen tai kulttuurinen käyttötarkoitus omaisuudelle.
Paraisten kaupunki oli edellisen kerran vastaavan suuruusluokan valtionperinnön saajana nelisen vuotta sitten, jolloin 108 000 euroa luovutettiin kaupungin elinkeinopalveluille Keskuspuiston kehittämistä varten.
Tällä kertaa haettu summa on kuitenkin huomattavasti suurempi, lähes 400 000 euroa. Se vastaa lähes kymmentä prosenttia kaupungin ensi vuoden investointibudjetista, joka on 4,4 miljoonan euron suuruinen.
Olosuhteet huomioiden tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta viedä hakemus kaupunginhallituksen käsittelyyn. Tässä asiassa ei tyylipisteillä patsastella, vaikka kunta ei olekaan tehnyt mitään väärää. Asiat kun nyt vaan sattuvat olemaan juuri niin, miltä ne näyttävätkin.
Onneksi asian ehtii vielä korjaamaan, mikäli kaupunginhallitus niin haluaa.
Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
Kruununperinnön käyttäminen Bläsnäsin uimarannan kunnostamiseen on surkea ajatus. Kukaan ei nykyisinkään käytä rantaa kesäkuun muutaman mahdollisen hellepäivän jälkeen, olkoon sitten millainen sää tahansa. Tuskin kunnostaminen lisää uimareita, muuta käyttöä ehkä; rannan kunnostus pelkästään nuorison koulujen päättymisen hilluntaa varten tuskin vastaa sosiaalista tai kulttuurista käyttötarkoitusta.
Saaristokylien vetovoimasta uusien asukkaiden houkuttelemiseksi Paraisille kirjoitti Tom Simolakin jokin aika sitten kolumnissaan PK:ssa. Tukeeko yhden uimarannan kunnostaminen Paraisten teollisuuskylän keskustassa tätä paremmin kuin esimerkiksi rahojen käyttö Houtskäriin?