Keraamikko, taiteilija ja toimittaja Aras Jarjis jätti pääkaupungin taakseen ja muutti Paraisille. Hän tulee muun muassa pitämään useita taidekursseja kansalaisopistossa.
Italialainen Jarjis, jonka juuret ovat Kurdistanissa, on tuore paraislainen – ja kohtapuolin mahdollisesti myös tuttu kasvo kansalaisopiston kurssilaisille. Hän tulee nimittäin syksyn aikana pitämään kursseja kaakelinvalmistuksessa, pastellimaalauksessa sekä kuvituksessa Paraisilla, Nauvossa ja Korppoossa. Lisäksi hän pitää videokurssin Turussa ja pastellimaalauskurssin Helsingissä, jossa hän asui yli 15 vuoden ajan ennen muutoa Paraisille.
Jarjis on opiskellut maalausta, keramiiikkaa ja grafiikkaa taideinstituutissa ja -akatemiassa Italian Perugiassa ja työskennellyt muun muassa piirtäjänä, AD:na ja videotoimittajana sekä Italiassa että myöhemmin Hufvudstadsbladet-lehdessä Helsingissä. KSF Median viimesyksyisten yt-neuvotteluiden myötä hän joutui kuitenkin työttömäksi.
– Se oli kova paikka. Tuntui todella rankalta joutua ensimmäistä kertaa elämässään työttömäksi. Täytyi vaan ottaa itseään niskasta ja ajatella positiivisesti. Tein esimerkiksi jonkin verran graafista suunnittelua Kim Wahlroosin Nya Östis -hankkeelle Loviisaan ja kuvitan vapaaehtoistyönä pääkirjoituksia lehteen, Jarjis kertoo.
Työ ja harrastukset ovat aina kulkeneet käsi kädessä Aras Jarjisin elämässä.
– Opiskellessani taidetta lehtiala oli minulle rakas harrastus ja valokuvasin jonkin verran paikallisille lehdille, kuten Il Corriere dell’Umbrialle. Myöhemmin löysin pääasiallisen työni lehtialalta, mutta taide oli kuitenkin tärkeässä asemassa. Nyt tuo tilanne on jälleen kääntynyt päälaelleen, Aras Jarjis nauraa.
Muutettuaan Suomeen vuonna 1997 Jarjis löysi työpaikan jo muutaman kuukauden sisällä. Hän aloitti opettajana Sveps-nuorisotyöpajassa Helsingissä.
– Melko nopeasti siirryin Hbl:n riveihin, jossa toimin ensin piirtäjänä ja valokuvaajana, myöhemmin kuvienkäsittelijänä ja videokuvaajana. Samaan aikaan pidin useita näyttelyitä sekä Helsingissä että muualla Uudellamaalla, Jarjis kertoo.
Tänä päivänä lapset ovat aikuisia ja asuvat edelleen päääkaupunkiseudulla. Aras sen sijaan päätti muuuttaa maaseudun rauhaan, kuten hän itse asian ilmaisee, Paraisten Lenholmaan.
– Rakastan elämää täällä, sillä täältä löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee, itse Italian maaseudulla varttunut Jarjis toteaa.
Kotikaupungikseen hän kutsuu Senigalliaa, joka sijaitsee Adrianmeren rannikolla noin 80 kilometriä Riministä etelään ja 25 kilometriä Anconasta pohjoiseen.
– Saaristossa rakastan ennen kaikkiea kaikkia kertomuksia ja tarinoita sekä monipuolista kulttuurihistoriaa, hän sanoo.
Jarjis puhuu itse vain ruotsia, mikä entisestään lisää hänen arvostustaan Paraista kohtaan. Täällä hän pärjää ruotsilla jokapäiväisissä asioissa. Hän on myös pikkuhiljaa oppinut löytämään tarvittavat asiat kaupungin palvelutarjonnan parista.
– Ja ihmiset ovat mukavia ja ihanan rentoja.
Keraamikko hänessä arvostaa myös kevyesti punaista savea, jota Lenholman alueelta löytyy. Se on erittäin kiitollinen poltettavaksi, sillä se ei varsinaisesti vaadi erillistä lasitusta lainkaan.
Ensimmäisen oman poltto-uuninsa hän hankki vuonna 2004. Tällä hetkellä hän tekee savitöitään omassa aitassa joka löytyy pihapiiristä. Aitta on peruja 1700-luvulta ja alun perin Pirkanmaan Viljakkalasta.
Hänen taustansa lehti- ja taidealalla ovat omiaan nyt järjestettäville kursseille, joissa pääpaino on graafisella ja esteettisellä puolella.
– Turussa vedän videokuvauskurssia, jossa käymme esimerkiksi läpi eri tapoja parantaa kännykällä otettuja videoita ja lyhytelokuvan editoimista, hän kertoo.
Sisustuskaakelikurssi pidetään Norrgårdin taideklinikalla, kuten kuvituskurssikin.
– Siinä käymme läpi erityyppisiä tekstejä ja etsimme avainsanoja, joiden pohjalta ryhdymme tekemään kuvituksia.
”Kotiin” Italiaan Jarjis matkustaa kerran tai pari vuodessa. Silloin hän viettää aikaa edelleen omistamassaan 1300-luvulla rakennetussa talossaan.
– Toiselle puolelle näkymät ovat merelle, toisella puolella näkyvät Apenninit. Vaikka lämpöä olisi yli 35 astetta, ilmastoinnille ei ole tarvetta, sillä vuorilta tuleva tuuli on vilpoista, vakuuttaa mies jolle myönnettiin vuonna 2006 Italian valtion solidaarisuuden tähti -kunniamerkki kolmannessa luokassa työstään taiteiden puolesta.
Kyseinen kunniamerkki myönnetään ulkomailla toimiville italialaisille tai ulkomaalaisille, jotka ovat tehneet merkittävän työn Italian uudelleenrakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Vuonna 2011 kunniamerkki uudistettiin Italian tähdeksi, pääpaino on nykyään italialaisen maineen puolesta ulkomailla tehdyssä työssä.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@fabsy.fi
