Runsasluminen talvi on omiaan aiheuttamaan muun muassa lumiraivoa. Äänekoskella aurauskaluston kuljettajat ovat joutuneet jopa uhkailujen, käsirysyjen ja sorkkarautatulituksen uhreiksi.
Sisä-Suomen Lehden haastatteleman nimettömän lähteen mukaan aurauskaluston hyttiin nimittäin heitettiin sorkkarauta – mikä johti myös rikosilmoitukseen poliisille.
”Auraajia odotetaan aamulla pihateiden suulla keskisormi pystyssä, lapiot ja kolat valmiina. Lapioilla hakataan kalustoa ja kolia heitetään auran alle. Joku ajaa autonsakin eteen, ettei auraaminen onnistu.”
Siis oikeasti? Voiko tämä edes olla totta?
Suomessa on – ehkä viime vuosia lukuun ottamatta – lähes aina ollut runsaslumisia talvia. Lumikasat aurauksen jäljiltä ovat pikemminkin normaalitilanne kuin minkäänasteinen poikkeustila tähän aikaan vuodesta.
Kyllä sieltä kasan alta viimeistään kevätauringon paisteessa paljastuu pökäle jos toinenkin.
Kun radion liikennelähetyksessä mainitaan ”normaali talvikeli”, se voi tarkoittaa juuri tätä. On liukasta, on lumikasoja näköesteenä, on ahdasta kun jalkakäytävät ovat entistä kapeammat runsaan lumentulon jäljiltä.
Jos (ja kun) autoja vielä pysäköidään lainvastaisesti näille kyseisille, entistä kapeammille jalkakäytäville, kulkeminen voi todella olla hankalaa. Ei näin.
Kaikesta huolimatta otan mieluummin kunnon talven kuin loskaisen ja mustanmärän räntätalven. Niitä on ollut jo aivan riittämiin.
Viime viikon lehdessä julkaistun lyhyen kiinteistönomistajan vastuuta koskevan jutun tiimoilta on tullut myös meille palautetta. Muutama lukija on peräänkuuluttanut kaupungin vastuuta esimerkiksi kääntöpaikkojen aurauksesta ja ”aina ennen auratuista” epävirallisista kulkureiteistä.
Yhdyskuntainsinööri Matias Jensén Paraisten kaupungilta muistutti viime viikolla muun muassa siitä, että lunta ei saa pukata ”naapurin maille”, eli oman tontin rajojen ulkopuolelle esimerkiksi kaupungin maa-alueelle.
Åbo Underrättelser -lehdessä Jensén muistuttaa myös siitä, että kaupungin resurssit hoitaa muita kuin lakisääteisiä aurauksia ja kunnossapitotöitä ovat erittäin rajalliset.
Voisiko sellaista kunnon, vanhan ajan naapurisopua ja veljeyttä taas kokeilla, ihan vaan muutaman viikon ajan? Autetaan naapuria ja kaveria hädässä, kolataan vaikka hieman lunta naapurissa asuvan ikäihmisen iloksi myös siitä heidän puoleltaan, elleivät he itse pysty sitä tekemään? Ikään kuin lumiraivosta lumitalkoisiin.
Onneksi ainakaan Paraisilla ei lunta – ja sen mukana valitettavasti kulkevaa jätettä – dumpata mereen, kuten ainakin aikaisemmin on tehty usealla paikkakunnalla, siis ihan virallisesti.
Kyllä sieltä kasan alta viimeistään kevätauringon paisteessa paljastuu pökäle jos toinenkin, kuten on tapana. Viimeistään siinä kohtaa alkaa seuraava vaihe talven kärsimysnäytelmästä.
Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
