Aikaisemmassa kolumnissa kirjoitin:
”Olen varma, että vielä jonakin päivänä saan nähdä tulipäähippiäisen. Sen ajatteleminen tuntuu katkeransuloiselta mutta tiedän, että epäonnistumiset nyt tulevat vahvistamaan kokemaani luontoelämystä sitten kun tulipää lopultakin on kiikareissa!”
Nyt olen saanut tilaisuuteni! Kaksi tulipäähippiäistä on havaittu yhdessä tavallisten hippiäisten kanssa Lepäisten saarella Uudenkaupungin ulkopuolella. Navigaattori näyttää, että ajoaikaa on 1 tunti 50 minuuttia. On pilkkopimeää! Taivassalon ja Lokalahden välillä iskee tiheä sumu ja joudun hidastamaan.
Linnut löytänyt lintumies toimii oppaana. Kokoontumispaikalla odottaa 70 ihmistä pimeässä. Seisomme kiikarit, kaukoputket ja kamerat valmiina! Keskimäärin jokaisella on mukanaan varusteita 3 000 euron arvosta. Yhteensä olemme satsanneet yli 200 000 euroa nähdäksemme linnun joka painaa 6 grammaa! – Kaksi miestä on partiossa hippiäisten yöpymispaikkana käyttämän kuusiaidan luona. Kun kello on vartin yli yhdeksän alkaa sarastaa. Puhelin soi! Hippiäiset ovat jättäneet kuusiaidan ja lentäneet kohti ruovikon reunaa.
Seitsemänkymmentä ihmistä ryntää rantaan. Ensimmäisestä rivistä kuuluu kiihtyneitä huutoja. Kameroiden sulkijat räpsähtävät aivan kuin paikalla olisi kuninkaallisia! Tavallaan se on totta, mutta takarivistä en pysty näkemään mitään. Pitää olla terävät kyynärpäät jos aikoo onnistua!
Linnut lähtevät liikkeelle, hyppivät lumen pinnalla ruo´onkorsien seassa. Ihmisjoukko lähtee lintujen perään, mutta ne katoavat ruovikkoon. Puolen tunnin kuluttua hippiäisen ääntelyä kuuluu ruoikosta lahden toiselta puolelta. Kaikki ryntäävät sinne ja lopultakin näen vilauksen tulipäästä. Lumen pinnalla, ruo´onkorsien välissä vilahtaa linnun pää jossa näkyy juovia silmän kohdalla. Tämä riittää lajinmääritykseen, mutta se on kaukana siitä luontoelämyksestä jota olen hakemassa.
Yhdentoista aikaan rivit harvenevat. Kahdeltatoista meitä on enää viisi jäljellä ja nyt lintujen seuraaminen on vaikeaa koska ainoastaan kaksi meistä kuulee hippiäisten korkeat yhteysäänet.
Kello yhdeltä meitä on enää kaksi paikalla. Kahdelta olen valmis luovuttamaan. Sanon toiselle lintumiehelle, että käväisen viimeisen kerran lähellä lintujen yöpymispaikkaa. Hetken kuluttua näen liikettä ruokojen seassa. Seison hievahtamatta ja odotan ja hetken päästä tulipäähippiäinen tulee ulos ruovikosta ja hyppelee edessäni viiden metrin päässä. Jopa ilman kiikareita pystyn näkemään voimakkaan valkoisen silmäkulmanjuovan ja silmän läpi kulkevan mustan juovan ja koiraan oranssinkeltaisen päälaen joka loistaa kuin kruunu! Useamman minuutin ajan lintu on pelkästään minun ja saan ihailla sitä lähietäisyydeltä! Todella mahtava elämys!
