Kissallamme ei ole hätää

Meillä on kollikissa, joka täyttää kesäkuussa 12 vuotta.

Kirjoitan, koska kesä on taas tulossa ja kissamme kulkee laajemmalla alueella, Monena kesänä nyt putkeen on netissä ollut kirjoituksia kissastamme. Juniorimme ovat niihin vastanneet ainakin pari kertaa, kun ne ovat tulleet perheemme tietoon. Viesti on aina ollut, että kissalla ei ole hätää ja vammalle ei ole mitään tehtävissä.

Kissamme on siis erityinen. Sillä on jännevamma toisessa etutassussaan ja se on siksi koukussa. Se on vammautunut v. 2011. Ymmärrän, että tilanne näyttää pahalta, kun sen ensi kertaa kohtaa, mutta kissalla ei ole kipuja ja se elää ulkokissana täyttä elämää mm. metsästäen.

Toiseksi kirjoitan siksi, että sen pitkäkarvainen, helposti takkuun menevä turkki tuo meille paakkujen muodossa joka kevät ongelmia. Olemme ratkoneet ongelmaa eläinlääkärin luona keväisin poistamalla vatsakarvat kokonaan ja muualta pelkät takut. Teimme sen viime viikolla, joten kissamme näyttää nyt niin kuin aina keväisin hiukan kynityltä.

Kolmanneksi miksi kirjoitan nyt, johtuu viime viikon tiistain tapahtumasta. Portillemme pysähtyi mopo, jonka kyydissä oli kaksi poikaa. Kissamme istui talomme vieressä ja minä olin nurmikolla. Pihamme oli pimeänä.

En osaa siteerata poikia sanatarkasti, mutta he keskustelivat siitä, että tehdään jotain kissalle ja levitetään huhu, että minä olen sen tehnyt. Kun kuulin tämän, tulin nurmikolta käytävällä, jolloin pojat lähtivät. En tiedä olivatko pojat minut havainneet ja oliko kysymyksessä julma pila, joka tapauksessa olen ollut tapahtuman johdosta suunniltani ja kissa on ollut sisällä viime viikon tiistaista lähtien. (Paitsi lyhyen aikaa lauantaina, mistä olin miehelleni hyvin vihainen).

Jos kissaa olisi joskus kohdeltu kaltoin kotona, se olisi ulkokissana hakenut itselleen uuden kodin. Näin TV:stä dokumentin kotikissoista, jossa käsiteltiin mm. kissan muistia. Ohjelmassa tuotiin esille, että kissan lähimuisti saattaa olla jopa parempi kuin ihmisellä ja kissa saattaa muistaa jopa 10 vuotta vanhoja asioita.

Olen antanut lehdelle luvan antaa sähköpostiosoitteeni, jos haluatte lähettää kommentteja tai kysymyksiä.

Pirkko Tuukkanen

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Kaikkien, jotka kommentoivat PK:n nettijuttuja, odotetaan tekevän sen asiallisesti ja omalla nimellään. Kommentin allekirjoitus sekä omalla etu- että sukunimellä, kiitos.


*