Paraisilta lukion jälkeen maailmalle lähtenyt Ilmari Ivaska on tänä kesänä viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa Suomessa ja Paraisilla. Tällä hetkellä mies työskentee University of Washingtonissa, Seattlen kaupungissa Yhdysvaltojen luoteisimmassa nurkassa suomen kielen lehtorina – mutta väittelee perjantaina Turun Yliopistossa tohtoriksi.
Hänen väitöskirjansa tarkastelee kielellisiä tyypillisyyksiä suomea erittäin hyvin osaavien ei-äidinkielisten akateemisissa teksteissä.
Hän painottaa, ettei tietokoneohjelmien avulla tekemässään analyysissaan ole lähtenyt tietoisesti hakemaan virheitä ja analysoimaan niitä, vaan nimen omaan kielellisiä eroja esimerkiksi lauseiden rakenteissa ja sävyissä. Tuloksista on konkreettista hyötyä edistynytta kielitaitoa tavoittelevien kielenoppijoiden koulutuksessa.
– Keskityn tutkimaan mitä siellä tekstissä on, enkä siihen mitä siellä ei ole. Pelkkä virheiden vältteleminen ei ole kaikkein kannustavin keino oppia kieltä, vaan oppimisen on perustuttava kielen käyttöön, toteaa itse suomea, englantia, ruotsia, jonkin verran italiaa, ranskaa, kreikkaa ja viroa sekä arabian alkeet hallitseva Ivaska.
Perjantainen väitöstilaisuus aiheuttaa Ivaskassa tervettä jännnittyneisyyttä, mutta samalla hän tuntee olonsa luottavaiseksi.
– Tiedän kuitenkin aiheestani enemmän kuin muut, enkä usko vastaväittelijäni olevan ainakaan syvästi eri mieltä kanssani aiheesta.
Washington-kuvio käynnistyi Ivaskan osalta opiskelijavaihdon kautta vuosikymmenen alussa ja sai jatkoa viime syksynä, jolloin hän sai mahdollisuuden lähteä henkilövaihtoon kansainvälisen liikkuvuuden ja oppimisen keskus CIMO:n mahdollistaman ohjelman kautta.
– Kyse on maksimissaan viisivuotisesta pestistä vierailevana lehtorina ja tutkijana. Washingtonin yliopistolla on skandinaavisiin opintoihin erikoistunut yksikkö, jossa toimin suomen kielen lehtorina ja luennoitsijana, hän kertoo.
Viime lukukaudella hän luennoi esimerkiksi Suomen kulttuurihistoriasta sekä kielen historiasta.
– Kielen opetuksen ohella minulla on käytännössä melko vapaat kädet toteuttaa itseäni.
Isossa ja hyvämaineisessa yliopistossa on yli 45 000 opiskelijaa, mutta suomea opiskelee tietenkin vain pienen pieni murto-osa tästä lukumäärästä. Viime syksyn ensimmäisen vuoden kielikurssilla Ivaskalla oli 10 opiskelijaa, luentokursseilla 20 ja 30 välillä.
– Toisaalta eihän suomen opiskeleminen Seattlessa ole sen kummempaa kuin vaikkapa portugalin opiskeleminen Suomessa, Ivaska muistuttaa.
Syyt suomen kielen opiskeluun ovat erittäin yksilöllisiä, toisaalta kieliopinnot eivät Ivaskan mukaan Yhdysvalloissa(kaan) ole tällä hetkellä kovinkaan suuressa suosiossa.
Ivaska on asunut melko runsaasti ulkomailla ja viihtyy Seattlessa mainiosti. Kaupunki ja alue kuuluu Yhdysvaltojen liberaaleimpiin ja alueella on myös olemassa eräänlainen pohjoismainen – ja jopa suomalainen – yhteisö.
– Tosin sekin on osaltaan melko kahtiajakautunut, sillä alkuperäiset suomalaisjälkeläiset olivat usein työläisväestöä kun viime aikoina tänne muuttaneet ovat puolestaan korkeasti koulutettuja, usein erilaisten ohjelmistotalojen työntekijöitä.
Hänen sydäntään lähellä on erityisesti sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Hänen toiveenaan on oman tutkimustyön soveltaminen esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumisen parissa.
– Monissa koulutustaan vastaavissa ammateissa toimiakseen maahanmuuttajat kuitenkin tarvitsevat edistynyttä kielitaitoa.
Ivaska uskoo paraislaisen taustansa olleen ainakin eräänlainen innoittaja kielien opiskeluun. Kaksikielisyys oli alati läsnä lapsuuden harrastuksissa ja muutenkin kaupungissa.
– Itselleni kaksikielisyys ja monikielisyys tuntuu luonnolliselta aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi amerikkalaisille, jotka usein ajattelevat muita kieliä ikään kuin englannin käännösversioina tai ainakin poikkeuksina normista.
Kaukaa Seattlesta käsin Ivaska on seurannut Suomessa käynnissä olevaa rajuakin keskustelua monikulttuurisuuteen liittyen ja yleistä asenneilmapiiriä maassamme.
– Melko epäuskoisesti olen sitä seurannut, toisaalta on käynyt ilmi että tällainen vastustus on mitä ilmeisemmin aina ollut olemassa syvemmällä tasolla. Nyt se purkautuu tällä tavalla. Tavallaan minua ällistyttää, miten vähin argumentein tätä keskustelua loppujen lopuksi käydään. Lopulta koko Suomen hitoria on täydellisen monikulttuurinen, ja toisaalta Suomesta on lähtenyt ihmisiä leveämmän leivän toivossa niin Yhdysvaltoihin kuin vaikka Ruotsiinkin.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@fabsy.fi
