Kaikki rakastavat kesälomaa. Koululaiset, duunarit, lapset ja vanhemmat pitävät Suomen oikukasta suvea vuoden kohokohtana, ja kaikkien kasvoilla paistaa tietty kesäinen rentous. On kuitenkin olemassa joitain ihmisiä jotka pitävät kesälomaa ajanhukkana, ja osa heistä kirjoittaa mielipiteitään muille luettavaksi.
Monet itseäni paremmat kirjoittajat kritisoivat vuosittain kesälomaa ja löytävät harvoin uutta moitittavaa. Kukin meistä on varmasti kuullut sen ihmismuodossa liikkuvan sadepilven valittavan siitä, miten kesäloma tuhoaa koululaisten vuorokausirytmin ja lähes taianomaisesti poistaa kaiken noin 190 koulupäivän aikana opitun tiedon kahdessa kuukaudessa, tai miten kesäloma lisää työtehottomuutta ja lihottaa väestöä. Voin jopa väittää, että vastaavia asioita puhuva henkilö on irtaantunut todellisuudesta tai ei muista omaa lapsuuttaan.
Turhankin usein esille nousee keskustelu siitä että Suomessa koululaisilla on liikaa lomapäiviä. Mielestäni lapsella kuuluu olla pitkä kesäloma ja nuoruudesta pitää nauttia. Jokaisella lapsella on myöhemmin aikaa olla töissä ja viettää lyhyempiä lomia. Monelle meistä parhaat lomat ovat niitä lapsuuden kesiä jolloin elettiin vain huolettomasti päivästä päivään. Jos aletaan ajattelemaan nuorison elämää tehokkuus edellä, niin menetetään samalla iso osa siitä mikä tekee lapsuudesta elämän parasta aikaa.
Esille voidaan tietysti myös nostaa monia oppimistulosvertailuja, ja huomioida miten maat joissa on enemmän koulupäiviä ovat paremmilla sijoilla listoissa kuin Suomi. Itse alan huomioimaan vastaavia testejä vasta kun niillä voidaan mitata koululaisten elämänlaatua tai onnellisuutta.
Tuomo Nisula
