Kesähessuna läpi kesän

Olen asunut Paraisilla käytännöllisesti katsoen 17 vuotta. Se on ihmiselämässä lyhyt aika ja ainakin joidenkin määrittelyiden mukaan se ei vielä riitä paraislaisuuteen. Jotkut sanovat, että vasta 25 vuoden jälkeen on lupa kutsua itseään paraislaiseksi.

Jotkut sanovat, että siihen vaaditaan jopa 50 vuotta. Näistä puheista välittämättä, noita puheita uhmaten, sanon olevani paraislainen.

Nähdään ja moikataan kaupungilla, tapahtumissa ja peleissä.

Parainen on hieno paikka asua. Monella tapaa myös tyypillinen suomalainen kaupunki, joka herää henkiin kesällä. Kesämökkiläiset ja turistit elävöittävät kaupunkia ja on muutenkin hienoa nähdä, kuinka ihmiset muuttuvat sään lämmetessä ja kelien parantuessa. Kaupungin rikkaus on sen kaksikielisyys. Ja onhan täällä kaikenlaista muutakin hienoa.

Kunnallispolitiikassakin koitin täällä olla muutamaan otteeseen mukana, mutta siellä menestykseni ei ollut kovinkaan hyvä. Johtuikohan se ”vieraspaikkakuntalaisuudestani” vai mistä? Kulttuurilautakunnan jäsenenä muutaman vuoden toimiessani sain huomata, kuinka aktiivinen ja toimiva kulttuuritarjonta kaupungissamme on. Vannoutuneena jalkapalloihmisenä ja -selostajana (ja Liverpoolin kannattajana) toki seuraan tarkkaan Piffenin ja Wolvesin edesottamuksia.

Syntymäkaupungissani Porissa tein pitkän uran musiikkibisneksessä, ohjelmatoimiston omistajana ja toimittajana. Paraisille muutettuani ura jatkui TS-Yhtymän palveluksessa 12 vuotta Radio Auran Aaltojen toimittajana, urheiluselostajana ja tuottajana.

Sen jälkeen muutaman vuoden ajan ”olen hieman etsinyt paikkaani” ja nyt olen päätynyt Paraisten Kuulutuksiin ns. kesähessuksi. Tai itse asiassa olen ollut PK:ssa jo tämän vuoden alusta freelancerina pari päivää viikossa. Tehtäviini on kuulunut tekstien kääntäminen ruotsista suomeen, juttujen kirjoittaminen ja pizzan syöminen.

Tämän viikon alusta lähtien toimenkuvani täällä lehdessä hieman muuttui. Ei nyt tosin kovinkaan paljon. Teen edelleen käännöksiä ja kirjoitan juttuja. Pizzaa en enää syö, ainakaan juttumielessä. Ehkäpä syön jotain muuta – jätetään se vielä hieman auki.

Seuraavan kolmen kuukauden ajan, nyt ainakin, olen täällä toimituksessa kokopäiväisesti ja jossakin vaiheessa myös tuuraan Mikaelia hänen ollessa perheineen ansaitulla lomalla. Teen siis lehden kesähessuna muutaman kerran tämän kesän aikana. Suoraan sanottuna, hieman jännittää.

Nyt kun kesä on vihdoin säidenkin puolesta lähtenyt käyntiin, toivotan kaikille oikein maukasta ja tapahtumarikasta kesää. Nähdään ja moikataan kaupungilla, tapahtumissa ja peleissä.

1 Kommentti

  1. Ainainen hokema: kaksikielisyys on Paraisilla rikkaus. Voisiko joku joskus perustella, että miten ja miksi? Sillä hankitaan enemmän oikeusasiamiehen moitteita, vai?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*