Keräilijän kootut tunnustukset

Myönnän. Olen keräilijäluonne, tosin en aivan samaa kaliiperia kuin tositelevisio-ohjelmien hamstraajat, mutta kuitenkin. Vuosien varrella keräilyn aiheena ovat olleet linja-autojen aikatauluvihkoset, kolikot, setelit, postimerkit, postilähetykset, leluhahmot, erityyppiset keräilykortit (muun muassa jääkiekkokortit), erilaisten tapahtumien pääsyliput, ohjelmalehtiset…

Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Olen kerännyt lähes kaikkea mitä suinkin voi kerätä. Kaiken lisäksi suurin osa kokoelmista on vielä tallessa, jossakin. Vaikka viimeiseen 12 vuoteen mahtuukin neljä muuttoa.

Toivottavasti en kuitenkaan joudu lähtemään Palsanmäkien vieraaksi Hirvaskankaalle…

Sattuneesta syystä olen päässyt tutustumaan kotimaiseen muotoiluun esimerkiksi Arabian, Iittalan, Nuutajärven ja Kupittaan saven muodossa viime aikoina. Itse asiassa on myönnettävä, että olen jopa tietyssä määrin kiinnostunut näistä esineistä.

Suurimmaksi osaksi näissä on kyse aivan tavallisista käyttöesineistä: juomalaseista, kahviastiastoista ja erinäisistä keramiikka-esineistä. Olen googlannut, selaillut vanhoja kuvastoja ja konsultoinut muita keräilijöitä selvittäessäni esineistön taustoja, malleja ja kuvioita. Samalla olen tietenkin myös tutustunut kyseisistä esineistä maksettuihin hintoihin keräilijöiden keskuudessa.

Samalla olen havainnut aiheeseen liittyvän nettimainonnan tupsahtavan yhä useammin näkyviin hakiessani aivan muita asioita verkosta. Eteen tulee sen ja sen keräilyyn erikoistuneen liikkeen ilmoituksia, vaikka en edes ole tiennyt tällaisten firmojen olemassaolosta yhtään mitään.

Toisaalta kotimaisen teolliseen muotoiluun tutustuminen on ollut myös opettavaista. On oikeastaan aika mielenkiintoista oppia tunnistamaan esineiden alkuperää vertaamalla erilaisia leimoja ja nimikirjaimia.

Olen havainnut, että nostelen lähes refleksinomaisesti jokaista eteen tulevaa kahvikuppia ja maljakkoa, ihan vaan varmistuakseni, että kyseessä on Arabian vuosien 1932 ja 1949 välillä valmistama esine. Lisäksi arvuuttelen muotoilijaa – olisikohan Kurt Ekholm? Onko tuo kuvio Svea Granlundin suunnittelema?

En tiedä onko tällaisesta ”tiedosta” minkäänlaista hyötyä, mutta jostain kumman syystä keräilijän vaisto herää joka kerta ja valtava tiedonnälkä saavat minusta otteen.

Tavaroitahan ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan siihen saakka kunnes niihin kirjaimellisesti hukkuu. Mainitsiko joku Konmarin? Ei kai sentään.

Toivottavasti en kuitenkaan joudu lähtemään Palsanmäkien vieraaksi Hirvaskankaalle…

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*