Hiljainen kevät

Missä kaikki linnut ovat? Mitä on tapahtunut kun lintujen laulua ei kuulu? Oletko kuullut satakieltä? Viime keväänä sain useasti vastata näihin kysymyksiin. En ollut itse ajatellut asiaa. Mustarastaita oli yllin kyllin ja niiden huiluäänet kuuluivat joka ilta. Peippojen tarmokas laulu alkoi aina aikaisin aamulla ja mustapääkerttuja oli joka paikassa.

Kuitenkin kysymykset saivat minut miettimään Rachel Carsonin kirjaa vuodelta 1962. ”Hiljainen kevät” sai aikaan ensimmäisen ympäristöherätyksen. Carson oli työstänyt kirjaa useita vuosia ja kerännyt aineistoa ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta luontoon. Hän oli keskittynyt lähinnä hyönteismyrkky DDT:hen. Hän oli havainnut, että hyönteisten kautta myrkky siirtyi lintuihin ja useiden lajien kannat romahtivat.

Kirjalla oli valtava vaikutus! Suomessakin myytiin julisteita joissa varoitettiin DDT:n vaaroista. Meidän olohuoneen seinää Domuksella Turussa koristi kirkkaanpunainen juliste jossa oli sinisenlila teksti ”DiDiTyy”.

Toivotaan, että laululintujemme kannat palautuvat ja että ensi kevät ei olisi yhtä hiljainen kuin kevät 2019!

1960-luvun lintukirjoissa talitiaisen ääni kuvattiin ”titityy”. Isot kirjaimet kuvasivat myrkkyä ja myrkyn vaikutus näkyi talitiaisen epänormaalissa ääntelyssä. Nykyään talitiaisen ääni kuvataan ”tityy tityy”. Muutoksen syytä ei olla pystytty varmuudella selittämään.

Kysyjät saivat minut pohtimaan kevään lintuhavaintoja. Pitkän ajan trendi on ollut, että havumetsien tiaiset ovat harvinaistuneet ja peltosirkusta on tullut superharvinainen, jota näkee kerran viidessä vuodessa. Aikaisemmin peltosirkkuja löytyi kaikilta isoilta peltoaukeamilta.

Siellä kuuli sen tyypillisen kaksijakoisen laulun ”si-si-si, sy-sy-sy”, jossa äänensävy muuttui keskikohdassa. Havumetsien tiaisten, hömötiaisen ja töyhtötiaisen, osalta syynä on tehokas metsänhoito. Ei löydy riittävästi lahopuita, joihin tiaiset hennoilla nokillaan pystyisivät kaivamaan pesänsä. Tilanteen parantamiseksi vastuulliset metsänomistajat voisivat ripustaa runsaasti pönttöjä metsiinsä.

Sitten on paljon lintulajeja jotka ovat olleet yllättävän vähälukuisia kevään 2019 aikana.
Hernekertun ja lehtokertun olen kuullut vain kertaalleen. Sirittäjää, joka monena vuotena on pesinyt ainakin kahdessa kohtaa Tennbyn pururadan ympäristössä ja jota yleensä kuulee monin paikoin ympäri Paraista, en ole kuullut kertaakaan. Punavarpusen olen kuullut kerran Muddaisissa.

Eräs vaasalainen lintumies valitti, että hän oli kuullut vain neljä satakieltä alueella jossa normaalivuosina kuulee kuusitoista. Itse olen kuullut kaksi satakieltä, toisen Paraisilla. Normaalisti Makeanvedenaltaan ympäriltä löytyy 10-20 laulavaa satakieltä.

Vaikuttaa siltä, että henkilöt jotka esittivät minulle kysymyksiä lintujen laulun vähyydestä olivat minua tarkkaavaisempia. Moni laji on ollut tosi vähälukuinen. Sellainen muutos joka kuvataan kirjassa ”Hiljainen kevät” tulee hiipien monen vuoden kuluessa. Tämän kevään muutos oli äkillinen.

Syynä saattaa olla huono pesimistulos edellisen vuoden äärimmäisen kuivan ja lämpimän kesän aikana. Toivotaan, että laululintujemme kannat palautuvat ja että ensi kevät ei olisi yhtä hiljainen kuin kevät 2019!

Kari Penttinen
biologi, Kalakoulun entinen rehtori

2 Kommentia

  1. Olisiko haitaksi, jos kaikki lintubongarit pitäisivät vaikka viiden vuoden tauon eivätkä matkustaisi metriäkään millään moottorikäyttöisellä vehkeellä lintuja katsastamaan.

    • Makeanvedenaltaan yläpuolella on ainakin kaksi metsänomistajaa tehneet laajat avohakkuut. Olisiko siinä yksi syy ? Hiljaista on.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*