Hiilidioksidi on hapen ohessa elämän kannalta tärkein kemiallinen yhdiste. Vihreät kasvit ovat ainoat jotka pystyvät luomaan energiarikasta glukoosia hiilidioksidista ja vedestä käyttäen auringon energiaa. Jos hiilidioksidi katoaisi, kuolisivat viherkasvit ja kaikki eläimet, ihmiset mukaan lukien.
Ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus johtaa kohonneeseen lämpötilaan. Nyt pitoisuus on 415 ppm. Kuulostaa korkealta, mutta ilmaistuna toisessa yksikössä pitoisuus on 0,04 %. Maapallon lämpötila nousee, mutta nousu pyritään pysäyttämään 1,5 asteeseen. Jos se nousee yli 2,0 asteen väitetään, että ihmiskunta voi tuhoutua ilmastokatastrofin seurauksena.
Palatkaamme 55 miljoonaa vuotta taaksepäin maapallon historiassa paleoseeni-eoseeni epookkiin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli n. 3500 ppm ja maapallon keskilämpötila oli 10 astetta korkeampi kuin nyt. Jää Pohjoisnavan ympäriltä oli sulanut ja merenpinta oli noussut. Mannerlaatat eivät olleet vielä liukuneet eroon toisistaan vaan Pohjoisnavan ympärille muodostui valtava, syvä makeanveden järvi mannerten pohjoispuolelle. Krokotiilit uivat lämpimässä vedessä ja rannoilla kasvoi palmuja. Monet eläinlajit, kuten kuorelliset merieläimet, hävisivät. Hiilidioksidi oli liuennut meriveteen hiilihappona joka liuotti kalkkikuoret. Nisäkäslajit lisääntyivät ja matelijoita ja lintuja oli runsaasti. Nisäkkäiden joukkoon ilmestyi ensimmäiset apinat.
Sitten tapahtui jotakin jota eivät edes kaikkein etevimmät meribiologit ja ekologit nykytiedoilla olisi osanneet ennustaa. Pieni limaskasaniainen, Azolla filiculoides, käytti hyväkseen tarjolla olevan ravintorikkaan veden ja ilman korkean hiilidioksidin tarjoaman mahdollisuuden ja lisääntyi niin, että se peitti meren pinnan samalla tavalla kuin pikkulimaska nykyään peittää lampien pinnan.
Tämä saniainen oikein imi ilmasta hiilidioksidia ja lyhyen elämänsä päättyessä vajosi syvälle pohjaan jonne kertyi paksuja kerrostumia, koska hajotusta ei tapahtunut hapettomassa vedessä.
Voimakas hiilidioksidin kulutus alensi pitoisuuden 600 ppm:ään ja vähitellen jääpeite taas ympäröi Pohjoisnavan. Azollakerrostumista muodostui Arktiksen suuret öljyesiintymät joita monet valtiot nyt haluaisivat hyödyntää.
Nykytilanne on toisenlainen kuin 55 miljoonaa vuotta sitten. Silloin Pohjoisnavan ympäröi valtava järvi. Nykyään Jäämeri on suorassa yhteydessä Atlanttiin ja jos napajää sulaa muodostuu voimakkaita makeanveden virtoja Atlanttiin ja ne voivat työntää Golfvirtaa etelämmäksi mistä saattaisi seurata kylmempi ilmasto Pohjois-Eurooppaan. Yhtä vähän kuin Azollan massaesiintymisen seurauksia olisi osattu ennustaa, yhtä vähän voidaan nyt ennakoida napajään sulamisen vaikutuksia.
Eri puolilla maailmaa tutkitaan mahdollisuuksia hyödyntää teknisesti Azollan kykyä sitoa hiilidioksidia ja vaimentaa ilmastonmuutosta.
Uhkaa ihmiskunnan tuhoutumisesta ilmastokatastrofin seurauksena on vahvasti liioiteltu. Ilmastonmuutoksen lisäksi meitä uhkaa vakavasti monien bakteerien muuttuminen resistenteiksi kaikille nykyisille antibiooteille.
Kari Penttinen
Biologi, Kalakoulun entinen rehtori.
Kommentoi