Tammikuu, hyvien aikomusten kuukausi, on käynnissä. Lupauksien aloittaa entistä parempi elämä, liikkua enemmän ja elää terveellisesti on tapana pitää jonkun aikaa.
Ennusteet sekoitetaan unelmiin hyvästä vuodesta. Kestääkö hiihtokausi pitkään, tuleeko aurinkoinen kesä, tarttuuko siika verkkoihin? Huolettomat ajatukset sekoitetaan tulevilta sukupolvilta lainattuun huoleen maailmasta. Pitäisikö meidän olla huolissamme lämpimästä kesästä, hukummeko me muoviin ja levään rannalla? Olemmeko menossa kohti aikaa, missä kansakunnat ja ihmiset vetäytyvät itseensä ympäröivältä maailmalta, vai näemmekö edessämme maailman, joka takaiskuista huolimatta uskoo avoimuuteen ja monimuotoisuuteen?
Pystymmekö todellisuudessa uskomaan tietoon ja faktoihin vai pakenemmeko kotitekoisiin, vaihtoehtoisiin totuuksiin?
Pitäisikö meidän ottaa kaikki maailman huolet vai pitäisikö meidän lopettaa? Ehkä silloin tällöin olisi parasta.
Visiot ja hyvät ajatukset ovat saaristokaupungissa hyvällä mallilla.
Millainen on vuosi Paraisilla? Aukeaako entistä useampien silmät näkemään kuinka hyvässä paikassa me tässä maailmassa asumme? Onko luvassa enemmän eteenpäin ajattelua ja vähemmän valittamista?
Trendinä näyttää olevan halu hakeutua kaupunkialueille ja keskustoihin, mutta samalla on niitä jotka haluavat maaseudulle, joskus haemme elämää ja liikettä, joskus rauhaa, ehkäpä sopivana sekoituksena.
Niille jotka haluavat elää aktiivista elämää, Parainen on täydellinen paikka. Piffenin hiihtäjillä on loistavat olosuhteet kaikille ikäryhmille, PIF-Center, PUNT ja Par-Is antavat hyvät mahdollisuudet nuorille, GK edustaa purjehdusta, Archipelagia golfia ja kuntosalit toivottavat kaikki tervetulleiksi. Kulttuurielämä kukoistaa, tarjoten elämyksiä, musiikkia ja teatteria. Pöytä on katettu ja ottamalla itse osaa ja olemalla mukana saa samalla tuplasti iloa!
Visiot ja hyvät ajatukset ovat saaristokaupungissa hyvällä mallilla, ei tarvitse kuin avata silmät ja sanoa sanottavansa niistä. Tiivis keskusta näyttää olevan listalla korkealla. Palvelujen läheisyys, vapaa-ajan mahdollisuuksien läheisyys, naapureiden ja ystävien läheisyys ovat vallitsevia. Niille jotka asuvat pääkaupunkiseudulla tämä tarkoittaa puolta tuntia ja sama koskee harvaan asuttuja seutuja. Paraisten keskustassa kaikki yli viiden minuutin päässä näyttää olevan kaukana.
Toimittaja Jens Berg sanoi kerran, että hänellä on tapana esittää itselleen joka päivä kolme kysymystä: Olenko oppinut jotain uutta? Olenko ollut hikinen? Olenko tehnyt jonkun onnelliseksi?
Olkoon tuo uuden vuoden lupaus.
No niin, on aika hiihtää Finbyssä. Sitten kotiin, avata golfkanava ja opetella, miten lyödään täydellinen bunkkerilyönti – ainakin teoriassa.
Kuppi kahvia Runebergin tortun kanssa, se jos mikä tekee onnelliseksi!
Folke Öhman
Paraisten entinen kaupunginjohtaja
käännös Timo Järvenpää
Muuten mainion menevä kurjoitus, mutta kohta “Onko luvassa enemmän eteenpäin ajattelua ja vähemmän valittamista?” särähti ikävästi. Mikäli valittamisella viitataan viime vuoden muutospaineeseen kaupungin sosiaalityössä, esimiestyössä ja esimerkiksi sisäilmaongelmien esiin nostamista vihdoin, niin 1. valitus ei ole noussut tyhjästä, 2. on tullut tarpeeseen, 3. on johtanut parannuksiin. Kritiikkiä pitää voida avoinesti ottaa vastaan ja se voi olla jopa parasta, mitä Paraisille on vuosiin tapahtunut!
“Maailman kaunein saaristo” ylistysfraasi on Folkelta unohtunut, muuten kolumni on tuttua paraishehkutusta. Syntyy vaikutelma, että siinä kun muualla jaetaan ruokakasseja, Paraisilla asiat ovat niin hyvällä mallilla, että puuttuu vain operaatio golfkassi.