Kirjoittanut PK

Välillä elämä yllättää uskomattomalla tavalla. Yleensäkään ei tarvitse suunnitella niin paljon, elämä vie eteenpäin. Oltuani vuoden VNF:n (Västra Nyland folkhögskola) muotiosastolla päätin lähteä jatkamaan muodin opintoja Pariisissa. Koulun opettajalla oli ystävä, jolla sattui olemaan vapaa

Et pidä työkaveristasi, joten ripustat häntä esittävän nuken kaupungintalon ulkopuolelle – onko se laillista? Mikä outo kysymys – ei tietenkään! Se on kunnianloukkaus ja kiusaamista korkealla tasolla. Ulkomaalaista presidenttiä esittävän nuken voi kuitenkin ripustaa sinne.

Työpaikkahaastattelu toteutetaan ryhmähaastatteluna. Olet yksi kahdeksasta haastateltavasta. Et saa suunvuoroa. Haastattelun jälkeen sinulla on olo, ettet saanut sanottua kaikkea mitä olisit halunnut. Luokassa on 20 oppilasta. Opettajalla menee kaikki aika pitää puheliaat ja vilkkaat aisoissa.

Pienenä minulla ei ollut montaa leikkikaveria. Asuimme maalla, molemmat vanhemmat olivat töissä. Ei ollut päiväkotia, ei leikkipuistoa. Oli vain Lisa-täti, joka asui kivenheiton päässä kodistani. Siellä asui myös Inger, lapsi hänkin, joka oli lapsenvahtina aika

Päätöksenteko on vaikeaa. Osalle meistä elämän suuret valinnat tehdään nopeasti ja päätökset tuntuvat helpoilta. Toiset pohtivat pitkään, mitä söisivät illalliseksi ja valinnan jälkeenkin vielä empivät ja punnitsevat, olisiko pizza sittenkin ollut parempaa. Milloin sitten voidaan

Neljäsataakaksitoista. Niin monta yhdistystä on tällä hetkellä rekisteröity yhdistysrekisteriin Paraisten kaupungin alueella. Vanhimmat ovat toimineet yli 100 vuotta, nuorimmat vain muutaman kuukauden. Jotkut elävät hiljaiseloa uusia tulisieluja odottaessa. Toiset kuhisevat elämää ja toimintaa. Jokainen yhdistys,

Kevätlukukausi on alkanut, vaikka kevään merkkejä ei näy. Olemme heittäneet joulun ulos etuajassa, ja nyt luomme omia kevään merkkejämme tulppaanien avulla, ja siemenluetteloita kuumeisesti selailemalla. Lunta sataa kaatamalla. Tieolosuhteet ovat huonot ja kaikkien kannattaa jäädä

Suomalaisilla on korkea maksuetiikka. Kun olin vaihto-opiskelijana Yhdysvalloissa, historian kirjassa oli lause, että Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka maksoi sotakorvauksensa kokonaan. Vuonna 1952 maksettiin lähes 600 miljoonan dollarin summa, nykyrahalla yli 6,5 miljardia dollaria.

Tarkalleen noin kaksikymmentä vuotta sitten istuin ja palelin TV-huoneessa sisäoppilaitoksessa Wuhun kaupungissa, Nanjingin lähellä Kiinassa. Olen aina pitänyt kulttuurien kohtaamisista ja yllättävistä tapahtumista, eikä niistä todellakaan ollut pulaa Wuhussa, ihanassa pikkukaupungissa, jossa on kaksi miljoonaa