Herään ja ajattelen että unet ovat mielenkiintoisia. Ajattelen myös todellisempia uutiskuvia.
Asuttuani kauan sitten lyhyen ajan Uudessa Seelannissa on maa lähempänä minua kuin mitä se maantieteellisesti katsottuna on. Nyt maa on jälleen järissyt niillä paikoilla ja niiden ihmisten luona, joista edelleen paljon välitän. Yksi heistä kertoo seisoneensa oviaukossa ja ajatelleensa että tällä kertaa talo vajoaa maan halkeamaan ja tällä kertaa myös hän putoaa halkeamaan, joita usein maanjäristysten yhteydessä syntyy.
Mitä tapahtui ”aivan yksinkertaisesti ihmisille”?
Paikalta lähetetyissä uutisraporteissa näkyi kaksi lehmää ja yksi vasikka, jotka olivat jääneet pulaan pienelle saarekkeelle, jonka ympäriltä maa oli sortunut. Äsken keväänvihreällä niityllä laiduntaneet lehmät ovat yhtäkkiä ruoholäntillä, joka on juuri ja juuri riittävän iso jotta ne mahtuvat sillä seisomaan. Ne eivät pääse pois koska ympärillä on vain savea ja maakasoja. Ihmiset seuraavat huolestuneina niiden kohtaloa ja voimme iloita kuullessamme niiden päässeen jälleen muun lauman luokse.
Suunnilleen näin kulkevat ajatukseni erilaisiin tilanteisiin, joissa yksi tai useampi perheenjäsen on jäänyt rannalle todellisuudessa, jossa he eivät pääse mihinkään koska koko olemassaolo on sirpaleina heidän ympärillään. He voivat yrittää päästä pois vain asettamalla itsensä hengenvaaraan. Ehkä joku perheenjäsen on jo vihreämmällä niityllä? Mutta ympäristölle ja päättäjille ei ole itsestäänselvyys että heidät kaikki pelastetaan ja he saavat rauhassa laiduntaa yhdessä rehevällä apilaniityllä. Aluksi on tehtävä objektiivinen arviointi. Onko vaara todellinen?
Jaa, kyllä savessa varmaan voi tarpoa eteenpäin.
Kaikki ei olekaan enää yhtä yksiselitteistä. Lehmät on pelastettava, olivat ne sitten rodultaan Hereford tai High land cattle, ne ovat yksinkertaisesti lehmiä. Ihmisten kanssa onkin hankalampaa. Joidenkin auttamiseen voi sisältyä riski ja apilaniityllä saattaa tulla liian ahdasta.
Problematiikkaan sisältyy valitettavasti sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti niin peitetyt silmät kuin sidotut kädetkin. Onko jollakulla ehkä niin sanotusti oma lehmä ojassa? Mitä tapahtui ”aivan yksinkertaisesti ihmisille”?
Tove Hagström
käännös Leena Lehtonen
