Tilan ottamisesta

Oliwer Bäcklund.
Vuoden ensimmäisten kuukausien aikana olen joutunut moneen uuteen tilanteeseen. Olen aloittanut uuden työn, saanut uusia esimiehiä ja työkavereita, olen alkanut seurustella uudelleen, istunut ratkaisevissa kokouksissa ja johtanut uusia haastavia ja luovia prosesseja.
Tämän vuoksi olen kuten aina kun tulee uusia tilanteita tai ihmisiä ajatellut paljon sitä milloin ja miten otan tilaa erilaisissa tilanteissa ja miten ympärilläni olevat ihmiset siihen suhtautuvat. Ajatuksia, joita tiedän muidenkin miettivän.

You may not control all the events that happen to you, but you can decide not to be reduced by them.

Maya Angelou

Jotta ymmärtäisi mistä nämä kysymykset ja epävarmuus johtuvat tulee uskoakseni ymmärtää pientä poikaa. Poikaa, jolle jatkuvasti nauretaan ja jota kiusataan koulussa. Hän sekä osaa että haluaa vastata opettajan kysymyksiin, mutta ei uskalla koska pelkää vastaavansa väärin tai vielä pahempaa – vastaavansa oikein, mutta vaikuttavansa liian fiksulta. Käsi ei nouse viittaamaan. Joku toinen vastaa kysymykseen oikein.
Samanaikaisesti jäätävän pelon kanssa siitä että tekee väärin, herää vähitellen polttava halu ottaa tilaa ja todistaa että kyllä hän osaa, halu joka sittemmin voittaa pelon ja tekee hänestä sen mikä hän on tänään.
Vastakohtana tälle haluan kertoa sinulle 19-vuotiaasta Vincentistä, kaverista jonka tapasin pari viikkoa sitten Tukholman esikaupunkialueella. Muutama kuukausi aikaisemmin Vincent oli uskaltanut ottaa tilaa ja esitellyt itsensä taiteilijana kaikille, jotka hän kohtasi linja-autossa Virossa ja siksi hän sai tilaisuuden esitellä ideoitaan ja äänittää debyyttisinkkunsa. Hänelle oma luovuus oli itsestäänselvyys ja hänen valintansa oli toteuttaa unelmansa juuri nyt.
Tavatessamme hän on kameroiden ympäröimänä ja on hänen ensilevynsä musiikkivideon ensimmäinen kuvauspäivä. Hänen hymynsä on suurin koskaan näkemäni. Hän oli oikeassa, hän on taiteilija.
Toinen henkilö, joka ruumiillisti halun ottaa tilaa eikä pelännyt paljastaa todellista olemustaan oli Salvador Dalí. Tämä näkyi kaikessa mitä hän teki: pienistä kävelyistä Pariisissa kesyn muurahaiskarhunsa kanssa siihen kun hän kerran sen sijaan että olisi kävellyt lainasi ystävänsä valkoisen Rolls Royce Phantom II:n, latoi katolle 500 kiloa kukkakaalia ja ajoi sitten itsevarmasti luennolleen.
Kuten elämässä on taiteessa kyse tilan ottamisesta ajoituksessa ja kohtuudessa joten vaikka ette lähiaikoina näekään minun ajavan luennolle kukkakaalia auton katolla uskon että meille kaikille olisi hyödyksi elää vähän enemmän kuin Salvador ja Vincent. Miksi vain odottaisimme että unelmamme käyvät toteen kun voimme elää ne tässä ja nyt?
On uskomattoman tärkeää että uskallamme olla oma itsemme ja uskallamme ottaa tilaa vaikka se tekeekin meistä haavoittuvia. Tarvitsemme rohkeutta ja halua lähteä mukaan ja kokeilla uutta ,oli sitten kyse uuden suhteen aloittamisesta, tärkeässä kokouksessa puhumisesta, luovista prosesseista vastaamisesta tai kiivaaseen keskusteluun osallistumisesta.
Kun olemme paikallistaneet itsessämme halun ottaa tilaa ja elää unelmaamme huomaamme että kaikki ympärillämme jakavat, joskin eriasteisena, saman pelon ja tahdon kuin luokkahuoneen pieni poika. Sinun ja minun tulee itse tietää koska voimme ottaa tilaa ja koska meidän on otettava askel taaksepäin jotta joku muu saa tilaa. Luulen että tässä ovat avaimet sinun, minun ja muiden 7,125 miljardin ihmisen menestykseen.
Oliwer Bäcklund
Yrittäjä
käännös Leena Lehtonen