Suomi ennen ja nyt

Kari Penttinen.
Suomen itsenäistyessä 100 vuotta sitten susia ei juurikaan ollut. 1800-luvulla susi oli ollut hyvin yleinen Etelä-Suomessa, vuosisadan lopussa tapettiin vuosittain 600 sutta. Tapauksia joissa lapsia ja jopa aikuisia joutui susien raatelemiksi sattui aika monta ja kun sudet tappoivat 22 lasta vuonna 1881, määräsi Keisarillinen Senaatti, että susikantaa oli rajoitettava. Majuri Thuring Oulun pataljoonasta sai käskyn johtaa metsästystä ja avukseen hän sai kokeneita sudenmetsästäjiä Venäjältä ja tarkka-ampujia Suomen kaartista.

Mutta onko oikeudenmukaista, että lasten on pysyttävä sisällä mutta sudet saavat liikkua vapaasti talojen lähipiirissä?

Suomen väestö oli paljon pienempi ja noin 80 % asui maaseudulla. Useimmat olivat omavaraisia, pidettiin muutama lehmä, hevonen, sika, lampaita ja kanoja. Monin tavoin oltiin osa luontoa ja luonnon kiertoa. Kauraa ja heinää viljeltiin kotieläimille ja perunoita ja juureksia omiin tarpeisiin. Lannoitettiin lehmän lannalla ja kuivakäymäläkin tyhjennettiin pellolle.
Ihminen koki olevansa luonnon valtias. Kilpailevia eläimiä torjuttiin asettamalla niille tapporaha. Suden tai ahman tappamisesta sai 500 markkaa ja hylkeestä 40 markkaa. Tapporahaa maksettiin myös ketusta, kanahaukasta ja variksesta.
Ajan hengen mukaan piti tiedemiesten todentaa uusi eläinhavainto ampumalla kohde. 1964 havaitsin Pietarsaaressa punapäälepinkäisen ja halusin tietää oliko se havaittu aikaisemmin Suomessa. Sain selville, että se oli nähty vuonna 1930 Lågskärillä ja se lintu oli nyt Eläintieteen museossa!
Nykyään 83 % väestöstä asuu kaupunkimaisessa ympäristössä. Ympäristöideologia ja suojeluajattelu on kasvanut uskomattoman vahvaksi, mutta samalla on etäännytty luonnosta ja ihmisen rooli luonnon osana on pienentynyt. Ruoka tulee kaupasta ja kytkentä eläintuotantoon ja teurastamiseen luonnollisena osana elämää on kadonnut.
Ulosteet huuhdotaan vessaan ja sekoitetaan muualta tulevaan jäteveteen. Liete joka otetaan talteen puhdistamolla sisältää raskasmetalleja ja maanviljelijät kieltäytyvät levittämästä sitä pelloilleen lannoitteeksi. Fosforin luonnollinen kierto katkeaa samalla kun ympäristöpiireisssä varoitetaan maailman fosforilähteiden ehtymisestä.
Ympäristöideologia haluaa irtaannuttaa ihmisen luonnosta. Ihmisen pitää antaa ympäristön kehittyä vaikuttamatta siihen. Merimetsot ja hylkeet saavat vapaasti verottaa kalakantoja mutta ihmisen toimintaa leikataan ja rajoitetaan. Harmaahylje oli aikaisemmin saaliseläin joka kuului ulkosaaristoon. 60-luvulla ympäristömyrkyt tekivät hylkeiden lisääntymisen lähes olemattomaksi. Metsästys kiellettiin eikä ole sen jälkeen vapautunut entiselleen. Nyt hylkeet ovat valloittaneet myös sisäsaariston ja tehneet kalastuksen Airistolla ja nyt viimeksi Vapparnilla lähes mahdottomaksi!
Varsinais-Suomen susikanta on jälleen runsas. Marraskuussa viiden suden lauma jolkutteli päivänvalossa omakotitalon ja esikoulun välisellä pellolla Pöytyällä. Nyt susien väitetään olevan vaarattomia, mutta vanhemmat Pöytyällä ja Nousiaisissa eivät uskalla antaa lastensa kulkea kouluun pyörillä tai kävellen. Viisas päätös, mutta onko oikeudenmukaista, että lasten on pysyttävä sisällä mutta sudet saavat liikkua vapaasti talojen lähipiirissä?
Kari Penttinen
biologi, Kalakoulun entinen rehtori