Ohhoh, sinne meni kesälomakin. Sää ei ollut parhain mutta olipahan ainakin loma. Tätä kirjoittaessani on aurinkoista ja lämmintä, joten sentään lomanjälkeiset ilmat osuivat kohdilleen.
Olen jo pitkän aikaa seurannut jatkuvaa marinaa ja negatiivista kirjoittelua kotikaupungistamme ja ihmetellyt että miten sitä aina vaan riittää. En tiedä missä olisi kaupunki jossa kaikki on täydellistä, ei sellaista taida löytyä. Päätin vastapainoksi kirjoittaa niistä asioista jotka mielestäni ovat positiivisia.
Onneksi täällä asuu ja työskentelee ihmisiä, joilla on halu uudistaa ja kehittää kaupunkia, ehkä vain osa suurista suunnitelmista toteutuu, mutta jos ei ideoida eikä haaveilla niin jäämme paikallemme.
Tämä saaristo on niin kaunis, että se on nähtävyys itsessään eikä mistään tarvitse kulkea pitkää matkaa päästäkseen meren rannalle. Täällä on paljon harrastusmahdollisuuksia. Vaikka se uimahalli nyt puuttuukin, niin löytyy paljon muuta mistä valita. Paljon erilaisia tapahtumia järjestetään, pitää vain valita ne itselleen sopivat. Keskustassa on moneen tarpeeseen erikoisliikkeitä, meidän pitää vaan käyttää niitä mieluummin kuin marketteja jotta ne säilyvät siellä jatkossakin. Paraisilla on monta hyvää ruokapaikkaa joita myös kehtaa suositella vieraillekin. Olen ylpeä siitä, että meillä on täällä Teaterboulage joka vuosi toisensa jälkeen tekevät hienoa teatteria. Onneksi täällä asuu ja työskentelee ihmisiä, joilla on halu uudistaa ja kehittää kaupunkia, ehkä vain osa suurista suunnitelmista toteutuu, mutta jos ei ideoida eikä haaveilla niin jäämme paikallemme. Ja sitten vielä tuo otus keskuspuistossa, punajalkainen särki vai mikä lie, Lucius, se on todella sympaattinen ja mikä mukavaa, sillä on myös käyttötarkoitus eikä mistään muualta löydy samanlaista. Lisää sellaista.
Tietysti tapahtuu surullisiakin asioita joihin ei pysty vaikuttamaan. Gösse Storforsin poismeno jäi jostain syystä mietityttämään minua, toki moni muukin mutta hän oli kaikkien tuntema urheilutoimittaja. Jotkut vaan lähtevät täältä liian nuorena. Gösse tuli minulle tutuksi vuosia sitten kun Paraisilla vielä järjestettiin vuosittain muodostelmaluistelun aluemestaruuskilpailut ja olin itse mukana kisaamassa sekä auttamassa järjestelyissä. Hän teki aina kisoista ison ja hienon artikkelin lehteen. Kerran hän tahtoikin tehdä haastattelun kisoista ja muodostelmaluistelusta radioon. Yritin kovasti etsiä järjestäjien joukosta parempaa haastateltavaa mutta osa henkilökunnasta oli lähtenyt ja loput eivät puhuneet ruotsia, joten siinä sitten seisoin vastaamassa kysymyksiin. Gösse oli armeliaasti leikannut kaikki ”ööööt”, ”juuuut” ja hiljaiset hetket pois, joten kun haastattelu sitten tuli radiosta en kuulostanutkaan aivan idiootilta. Kiitokset hänelle siitä.
Lopuksi haluan lähettää sydämelliset onnittelut kaikille ikätovereilleni yhdellä kertaa koska me täytämme tänä vuonna pyöreitä vuosia.
Eija Holopainen
