Oletko seurannut paralympialaisia?

Totuuden hetki. Myönnä pois, kyllä sinä taisit katsoa ainakin hetkisen Pyeongchangin olympialaisia televisiosta helmikuussa. Oletko sattumoisin katsonut lainkaan juuri nyt – itse asiassa viime perjantaina – alkaneita paralympialaisia? Nekin käydään siellä samassa Etelä-Koreassa, joten älä syytä pelkästään aikaeroa.

Sinulla on kuitenkin vielä mahdollisuus seurata kisoja. Päättäjäisiä vietetään sunnuntaina, ja sitä ennen on vuorossa muun muassa lauantainen 5 kilometrin kelkkahiihdon naisten kilpailu, jossa 17-vuotiaana liikenneonnettomuudessa halvaantunut Sini Pyy kilpailee. Hän on juuri kelkkahiihdon ainoa suomalaiskilpailija, ja on hakenut harjoitusolosuhteita aina Yhdysvalloista asti.

Lisäksi heidän sisäinen poltteensa oman lajin puolesta saattaa hyvinkin olla isompaa kuin useimmilla meistä.

Jos ainoa mittari on menestys muihin maihin verrattuna, myös silloin paralympialaisten pitäisi kiinnostaa. Suomi on ainakin tällä hetkellä paralympialaisten mitalitilastossa paremmin sijoittunut kuin oli olympialaisissa. Paralympialaisista on tarttunut matkaan kaksi mitalia (virallinen tavoite oli kolme mitalia) ja sijoitus mitalitaulukossa on 15. Saldona yksi kulta (lumilautakrossissa Matti Suur-Hamarin tuomana) ja yksi pronssi (Ilkka Tuomisto pystyhiihdon 1,5 km:n matkalta).

Hieman yllättävämpää onkin se, että kiekkohullussa Suomessa kelkkakiekkoilu ei ole lyönyt itseään läpi. Lajia alettiin harrastamaan Suomessa tosissaan vasta vuonna 2007, kun laji syntyi Ruotsissa jo 1960-luvulla. Suomi on monessa lajissa kuulunut edelläkävijöiden joukkoon hyytyäkseen sitten vaatimattomammalle tasolla, kun muut ”isot” maat heräävät lajin pariin. Näin ei kuitenkaan kelkkakiekossa ole käynyt. Siellä jylläävät edelleen Ruotsi, Norja, Kanada ja Yhdysvallat.

Kelkkajääkiekkoa nähtiin muuten ensimmäisen kerran televisiossa vuoden 1976 paralympialaisten yhteydessä Ruotsin Örnsköldsvikissä. Silloin laji oli näytöslajina ja kaksi ruotsalaista joukkuetta kohtasivat.

Myös täältä Paraisilta löytyy eräs edelläkävijä näissä asioissa. Hänen nimensä on Erik Lundell ja hän oli mukana tuomassa sähköpyörätuolijalkapalloa Suomeen.

Viime vuonna hän sai ansaitsemansa tunnustuksen, kun hänet palkittiin Suomen palloliiton toimesta Vuoden grassroots -valmentajana Captain’s Ball -gaalassa. Hän valmentaa edelleen FC Inter Powerchair -joukkuetta, jossa hänen kaksi poikaansa pelaavat. FC Inter Powerchair johtaa ylivoimaisesti lajin SM-sarjaa, ja vie mestaruuden tänäkin vuonna. Se on selvää jo ennen kauden kahta-kolmea viimeistä ottelua. Joukkue on kulkenut voitosta voittoon tällä kaudella.

He ovat kaikki urheilijoita isolla sydämellä. Lisäksi heidän sisäinen poltteensa oman lajin puolesta saattaa hyvinkin olla isompaa kuin useimmilla meistä.

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi