Miksette markkinoi itseänne?

”Miksette markkinoi itseänne paremmin?” on kysymys, jota kuulee todella usein yhdistysaktiivina, yrittäjänä ja vanhana Malmi-kehittäjänä. Kysymys herättää minussa samanaikaisesti ärsytystä ja huonoa omaatuntoa. Mikseivät yrittäjät markkinoi itseään paremmin? Mikseivät lukuisat tapahtumat lisää näkyvyyttään, jos ne kerran eivät saa riittävästi kävijöitä. Sepä kinkkinen kysymys. Tai ei niin kinkkinen, jos tietää edes vähän näistä jutuista.
Tosiasia on se, että suuri osa Paraisten pienistä yrityksistä, tapahtumista ja yhdistyksistä ovat muutaman ihmisen pyörittämiä. Joskus ei ole satasia tai edes kymppejä laittaa siihen näkyvyyteen.

Ja kun joku sitten tulee opastamaan,
että voisitte markkinoida vähän paremmin,
niin se voi olla se viimeinen pisara jollekulle.

Vuonna ”miekka ja kirves” perustin Facebook-sivun nimeltä Paraisten Malmi. Tein kovasti töitä ja sivu sai puolessa vuodessa yli 1000 tykkääjää. Veloitin mukana olleilta yrityksiltä 32 euroa kuukaudessa, jota vastaan valokuvasin viikottain liikkeissä, tein päivityksiä ja kyselin asiakkailta mitä sisältöä he haluaisivat minun julkaisevan sivulle. Työskentelin siis kohtalaisen paljon näiden noin 10 liikkeen näkyvyyden eteen. Itselleni sain noin 320 euroa kuukaudesta (miinus kaikki kulut) tästä työstä. Useat yrityset eivät lähteneet mukaan toimintaan, koska heidän mielestään Facebookin tulisi olla ilmainen. Toki yritin selittää, että minulta meni vähintään yksi työpäivä viikosta sisällön tuottamiseen heille, mutta tästä ei haluttu maksaa. Asia selvä, en pakottanut ketään mukaan. Toisaalta osa asiakkaista oli hyvinkin tyytyväisiä toimintaani.
Ihmisten on välillä vaikea ymmärtää, että parempi markkinointi vaatii aikaa ja paneutumista. Ja tämä taas maksaa usein rahassa tietyn määrän euroja. Monet mikroyrittäjät taistelevat olemassaolostaan. Silloin ei välttämättä ole resursseja panostaa mihinkään ylimääräiseen. Kyllä he ovat tietoisia siitä, että ”jottai pittäis tehrä” – mutta jos resurssit ovat loppu, niin sitten ne ovat.
Sama homma yhdistysten kanssa. Näitähän pyörittää hyvin usein hyvin pieni ryhmä vapaaehtoisia, jotka järkkäävät sitä ja tätä. Ja kun joku sitten tulee opastamaan, että voisitte markkinoida vähän paremmin, niin se voi olla se viimeinen pisara jollekulle. Usein aktiivit tekevät todella paljon työtä toiminnan eteen, koska muuten homma ehkä jää kokonaan tekemättä.
Sanotaan, että pitää uskaltaa panostaa rahaa, jos haluaa toiminnan kasvavan. Tähän uskon itse täysin, mutta erityisesti kun puhutaan vapaaehtoistyöstä tai mikroyrittäjyydestä, niin nämä markkinointiin ja toimintaan ylipäätään liittyvät ”hyvät vinkit” aiheuttavat ennemminkin huonoa fiilistä. Parempi olisi jos itse käärisit hihasi ja lähtisit ”tekemään sitä näkyvyyttä”. Eli älä enää neuvo vaan tee. Lähde mukaan konkreettiseen toimintaan yhdistyksissä. Jaa yrittäjäystäväsi päivityksiä, suosittele ja kiitä hyvästä palvelusta.
Panosta paikalliseen!
Laura Johansson