Merikotka ja haahka

60-luvun lopussa merikotka oli lähellä kadota saaristostamme. Kotkiin oli kertynyt ympäristömyrkkyjä mikä heikensi niiden lisääntymiskykyä. Meillä oli vain 35 paria kotkia Ahvenanmaan, Merenkurkun ja Turun saaristossa. Vuosittain vähemmän kuin kymmenen poikasta kehittyi lentokykyiseksi. Vuonna 1972 WWF perusti merikotkatyöryhmän jonka tehtävänä oli merikotkakannan elvyttäminen. Monena vuonna kuljetettiin lukemattomia sianruhoja jäälle myrkyttömäksi ruuaksi kotkille. Vähitellen myrkyt poistuivat kotkista ja niiden lisääntymiskyky palautui. Projektiin osallistuneet vapaaehtoiset suorittivat valtavan työn josta he ansaitsevat suuren kiitoksen. Vuoden alussa ilmestyneessä WWF:n juhlajulkaisussa kerrotaan miten järjestö pelasti merikotkan.

Kukaan ei halua, että merikotkia ammuttaisiin tai, että pesintää häirittäisiin, mutta on varmaankin paikallaan kokonaan lopettaa kotkien talviruokinta ja antaa merikotkien ja haahkakantojen päästä tasapainoon.

Mutta mitalilla on myös toinen puoli. Viime vuosina on saaristolaisilta ja tutkijoilta kantautunut tietoja haahkakannan romahtamisesta. Epäillään, että voimakkaasti lisääntynyt merikotkakanta on syynä haahkojen vähentymiseen. Tässä vaiheessa WWF:n johto kiirehtii vierittämään syyn haahkakoiraiden kevätmetsästykselle, sen estämiseen järjestö on pitkään pyrkinyt. Se ehdottaa, että otetaan yhteyttä EU:hun jotta Suomelle asetettaisiin uhkasakko jonka avulla haahkakoiraiden metsästyskieltoa tehostettaisiin.
Samaan aikaan Hbl-lehdessä oli Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijan, Mikael Kilven, haastattelu. Hänen mielestään on aivan selvää, että haahkojen vähentyminen on merikotkien aiheuttama. Haahkakoiraiden ja naaraiden lukumääräsuhde on muuttunut niin, että seitsemää koirasta vastaa kolme naarasta. Naaraista on valtava pula. Niin väittää filosofian tohtori Mikael Kilpi. – Jos kevätmetsästys olisi syynä pitäisi koiraista olla pulaa. Tämän varmasti WWF:n johtokin tietää ja silloin on epärehellistä jos ei myönnä, että merikotkien suojelu on onnistunut liiankin hyvin ja että ylisuuri merikotkakanta on syynä haahkakannan romahtamiseen.
Olen kuullut saaristossa oleilevien ihmisten kertovan merikotkaparvista, toisessa tapauksessa kahdeksan kotkaa ja toisessa 25, jotka ahdistivat lahteen kerääntyneitä haahkanaaraita ja poikasia. Naaraat yrittävät rohkeasti puolustaa poikasiaan, jotka pyrkivät pakoon sukeltamalla, mutta pintaan tultuaan ne joutuivat kotkien saaliiksi ja lahti tyhjeni haahkoista.
Mikael Kilpi ehdottaa, että ulkosaariston haahkoille laitetaan vanerista haudontakatoksia. Tavallisesti haahkan pesä on katajan suojassa, mutta avomaastossa, missä pesä on kiven vieressä tai alla, merikotka usein ottaa hautovan naaraan pesältä. Haudontasuojia on rakennettu pönttötalkoilla Paraisillakin ja ne varmaan lisäävät haahkanaaraiden selviytymistä haudonta-aikana. Mutta munien kuoriuduttua ja poikasten kerääntyessä avoveteen on vaara taas edessä.
Kukaan ei halua, että merikotkia ammuttaisiin tai, että pesintää häirittäisiin, mutta on varmaankin paikallaan kokonaan lopettaa kotkien talviruokinta ja antaa merikotkien ja haahkakantojen päästä tasapainoon. WWF väittää lopettaneensa ruokinnan, mutta epäilen, että osa henkilöistä jotka ovat osallistuneet ruokintaan vielä jatkavat sitä.
Kari Penttinen
Biologi, entinen kalakoulun rehtori