Kulttuuriperinnön puolesta

Mikael Heinrichs.

Alla oleva on suhteellisen henkilökohtainen pohdinta vailla journalistisen tekstin vaatimaa puolueettomuutta. Siksi sen julkaiseminen juuri tällä paikalla, eikä missään muualla lehdessä, on sopivaa. Minulla on nimittäin henkilökohtaisia siteitä kumpaankin paikkaan, jotka tekstissä mainitaan. Kunnallisissa yhteyksissä minua voitaisiin jopa kutsua jääviksi, joten siitä syystä haluan tuoda tämän seikan esille jo tässä vaiheessa.

Turun Sanomien yleisönosastolla on viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa ollut melko runsaasti kirjoituksia koskien Turun yliopiston suunnitelmia vuokrata osaa tiloistaan Seilin saaressa ulkopuoliselle matkailuyrittäjälle.

Joulukuun alussa yliopiston rehtori Kalervo Väänänen kertoi Nauvon pohjoisessa saaristossa sijaitsevan Saaristomeren tutkimuslaitosta koskevista suunnitelmista. Mikäli kaikki suunnitelmat toteutuvat, saareen olisi mahdollisesti jo ensi kesänä odotettavissa 30–40 000 kävijää.

On kuitenkin toivottavaa, että kummankin kohteen toiminnot – mikäli suunnitelmat toteutuvat – todellakin ottavat ympäristö- ja kulttuuriperintöasiat huomioon.

Kyseessä on vähintäänkin mielenkiintoinen täyskäännös yliopistolta, joka aikaisemmin on suhtautunut suhteellisen nuivasti kaikenlaisiin matkailupanostuksiin saarella, josta suurin osa on kuitenkin luonnonsuojelualuetta. Omassa matkailualan opinnäytetyössäni vuodelta 2011 käsittelen nimenomaan tutkimustoiminnan, luonnonsuojelun ja matkailun hankalaa yhtälöä.

Seilissä on vuositasolla käynyt noin 10 000–15 000 turistia vuodessa Pienen Rengastien (Nauvo–Seili–Rymättylä) liikenteen aloittamisen jälkeen vuonna 2003.

Seilin saaren vapaa-ajan asukkaat ovat TS:ssa esittäneet tuohtumustaan muun muassa merkittävästi lisääntyviä matkailuvirtoja kohtaan. Toinen asia joka kismittää kirjoittajia on se, että saarelaiset ovat saaneet tietoa suunnitelmista ainoastaan lehdistön kautta – heille ei ole tiedotettu kaavailuista suoraan.

Suunnitelmissa on myös väläytelty suoraa yhteyttä Turusta Seiliin.

Eräs toinen saari joka nousi eilen otsikoihin on Nauvon eteläisessä saaristossa sijaitseva Gullkrona. Yle Åboland kertoi eilen aamulla että saari on myyty Ilkka Herlinin omistamalle yhtiölle. Herlin ja hänen vaimonsa Saara Kankaanrinta omistavat entuudestaan Kuitian kartanon Paraisilla, jossa harjoitetaan Itämeri- ja ympäristöystävällistä maataloutta.

Lyhyessä tiedotteessa Herlin toteaa pariskunnan haluavan kaupan myötä varmistaa vierassataman toiminnan myös tulevaisuudessa. Käytännössä veneilykauden 2008 lopussa suljetun vierassataman toiminta alkaisi aikaisintaan kesällä 2018.

Erikssonin perheen muuttaessa mantereelle, jälleen yksi ulkosaariston saari jää ilman vakituista asutusta.

Molemmat saaret ovat todellisia saariston helmiä, jotka ymmärrettävästi houkuttelevat kävijöitä. On kuitenkin toivottavaa, että kummankin kohteen toiminnot – mikäli suunnitelmat toteutuvat – todellakin ottavat ympäristö- ja kulttuuriperintöasiat huomioon.

Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *