Aloitin kesätyöt ulosottomiehenä Paraisilla 1. toukokuuta 1991. Päivälleen 26 vuotta myöhemmin aloitin työt tätä lehteä julkaisevan tahon toimitusjohtajana. Paljon on tapahtunut Paraisilla näiden vuosien saatossa, mutta katukuva on edelleen suhteellisen samanlainen – paikka paikoin jopa muuttumaton. Miten Rantatien katukuvan säilymistä tulisi tulkita?
Palataan vuoteen 1991. Oli jännittävää aloittaa työt virkamiehenä ja rahasaatavien perinnällä, varsinkin kun työskenteli provisiopalkalla. Palkkatulo oli tervetullut lisä opiskelijan budjettiin. Kahden vuoden aikana ulosottomiehen töitä tuli tehtyä 13 kuukauden verran ja tämän jälkeen vielä useita sijaisuuksia nimismiehenä Paraisilla.
Kaikki Paraisten kylät tulivat tutuiksi ja myös monet paraislaiset. Eräs erityinen muisto liittyy työasioissa tehtyyn vierailuun Säästöpankissa. Pankin toimitusjohtajalla oli niin iso huone, että tuntui kuin olisi kestänyt kokonaisen minuutin kävellä huoneen halki ovelta kirjoituspöydän ääreen. Tässä onkin havaittavissa merkittävä muutos, sillä pankit ovat jättäneet isot salit ja siirtyneet servereihin. Se näkyy myös Paraisten katukuvassa.
Onneksi ensimmäinen pariskunta jonka vihin oli kokenut. Miehelle avioliitto oli viides, tulevalle vaimolle neljäs.
Nimismiesuran jälkeen osui eteen myös kesäsijaisuus Paraisten henkikirjoittajana. Se oli outo työ, tai oikeastaan outo virka, sillä töitä ei juurikaan ollut.
Toisaalta pääsi kirjoittamaan tutkielmaa työaikana. Kirjoitustöitä keskeyttivät puolestaan siviilivihkimisten suorittaminen. Onneksi ensimmäinen pariskunta jonka vihin oli kokenut. Miehelle avioliitto oli viides, tulevalle vaimolle neljäs.
Jos katsoo katukuvaa hieman laajemmalti, kiertoliittymien määrä on lisääntynyt ja pelitipoliiseja on ilmestynyt tienvarteen. Myös ruokakauppojen neliömäärät ovat aivan toista luokkaa. Alko ja apteekki ovat muuttaneet ja niiden valikoimat ovat myös kasvaneet. Sama koskee elintarvikeliikkeitä.
Vuonna 1991 esimerkiksi juuston ostaminen oli vielä helppoa, tänä päivänä se voi olla hermojaraastavaa puuhaa kun eri tuotteita on pilvin pimein.
Vuonna 1991 elimme muutenkin muutoksen aikakautta, sillä pankkikriisi alkoi, Neuvostoliitto kaatui, Turunmaa sai uuden kansanedustajan ja Carola voitti Euroviisut kappaleellaan Fångad av en stormvind. Samoihin aikoihin markkinoille tuli laite, josta tultaisiin vielä kuulemaan. Kannettava matkapuhelin esiteltiin – ja niiden omistajia kutsuttiin jupeiksi.
Suomessa ja maailmassa tapahtui paljon niihin aikoihin, mutta Paraisilla ja Turunmaalla oli verrattain rauhallista. Valtio aloitti saneeraus- ja keskittämispolitiikkansa vasta 1990-luvun puolivälissä. Niin, onhan se melko heikkoa ja mielikuvituksetonta, että valtion ratkaisu kaikkiin kehityshankkeisiin on ratkaista ongelmat suuremmilla yksiköillä. Tämän on myös Parainen saanut tuntea nahoissaan kun valtiollisten työpaikkojen määrä on laskenut.
Merkittävin yksittäinen muutos verrattuna vuoteen 1991 on Paraisten maantieteellinen määritelmä: nykyään Parainen on paljon muutakin kuin pelkkä Parainen. Se onkin usein haastavaa, varsinkin kun uudesta kaupunkikokonaisuudesta – tai sen osista – pitäisi kirjoittaa.
Ilahduttavaa kyllä Paraisille on noussut paljon uusia asuntoja, erikokoisia taloja ja teollisuuskin voi edelleen suhteellisen hyvin. Kehitys jatkuu ja meidän tehtävänä on raportoida ja analysoida Paraista eri näkökulmista.
Tom Simola
tom.simola@aumedia.fi
“Aloitin kesätyöt ulosottomiehenä Paraisilla 1. toukokuuta 1991. Päivälleen 26 vuotta myöhemmin aloitin työt tätä lehteä julkaisevan tahon toimitusjohtajana. Paljon on tapahtunut Paraisilla näiden vuosien saatossa, mutta katukuva on edelleen suhteellisen samanlainen – paikka paikoin jopa muuttumaton. Miten Rantatien katukuvan säilymistä tulisi tulkita?”
Paskan jauhamista. Minä muutin Paraisille 1.6.1991 ja sen jälkeen paljon tapahtuneesta ei Paraisten Kuulutuksissa ole hiiskuttu sanallakaan. Siis tärkeistä asioista. Kaikki oli salattu ja samaa yritetään vieläkin.