Turnauksessa pelattiin ajoittain häikäisevää jalkapalloa – nimen omaan jalkapalloa, ei naisjalkapalloa. Kuten useat kolumnistit jo minua ennen ovat todenneet, tämä turnaus saattoi olla naisten jalkapallolle lopullinen läpimurto. Finnpanelin mukaan loppuottelua seurasi parhaimmillaan jopa 451 000 suomalaista (ja heidän lisäkseen ainakin Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla jokunen katsoi todennäköisesti ottelun Ruotsin televisiosta).
Kaikkein paras asia hurjien katsojalukujen kohdalla on kuitenkin se, että ottelun nähneet saivat todellakin nähdä tasokkaan ja jännittävän ottelun.
Naisten jalkapallo, siis jalkapallo, kiinnostaa ilmeisen aidosti suomalaisia. Siitäkin huolimatta, ettei Suomi edes ollut mukana lopputurnauksessa saatikka loppuottelussa.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkue on toistaiseksi esiintynyt kolmen arvoturnauksen lopputurnauksessa (EM-kisat 2005, 2009 sekä 2013). Lukema on tasan kolme enemmän kuin mihin miesten vastaava joukkue on selviytynyt. Olkoonkin että Suomen asema naisjalkapalloilukartalla (anteeksi!) on hiipunut niistä ajoista. Edelläkävijän asema ei ole kadehdittava, kun suuret jalkapallomaat ovat ymmärtäneet panostaa myös naisten peliin.
Siitä huolimatta tuntuu todennäköisemmältä, että naisten maajoukkue esiintyy neljänsissä arvokisoissa ennen miesten arvokisadebyyttiä.
Kaikkein paras asia hurjien katsojalukujen kohdalla on kuitenkin se, että ottelun nähneet saivat todellakin nähdä tasokkaan ja jännittävän ottelun, joka oli loppuottelun arvokkuuteen sopiva.
Oli todella suuri ilo seurata EM-turnausta etäältä, säännöllisten iltalähetysten merkeissä. Kaikista mieleenpainuvin ottelu lienee kuitenkin ollut yllättäjämaa Tanskan ja EM-kisoja hallinneen Saksan puolivälieräottelu. Tanska pudotti kuusinkertaiset Euroopan mestarit tylysti mitalipelien ulkopuolelle maalein 2–1 Theresa Nielsenin viime minuuttien osumalla.
Kun tarkastelee jalkapallon tilaa paikallisella tasolla on todettava, että Piffenin edustusjoukkueiden ero on tällä hetkellä melkoinen. Miehillä ei kulje oikein mikään, naisilla sen sijaan sitäkin paremmin. Valitettavasti tämä ei – ainakaan vielä – näy merkittävissä määrin katsojaluvuissa (jotka toden totta ovat melko vaatimattomia kummankin joukkueen kohdalla).
Naiset ansaitsisivat ilman muuta suurempaa tukea paraislaiselta futiskansalta. Kolmosen neljäs sija ei ole lainkaan huono saavutus, vaikka pelit 1. divisioonassa hemmottelivatkin yleisön piloille usean vuoden ajan.
Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
