Erään yhdistyksen tarina

Man kan också titta in "backstage" på utställlningen. Foto: Mikael Heinrichs
Näyttelyssä pääsee myös kurkistamaan “bäkkärille”. Kuva: Mikael Heinrichs
20-vuotisjuhliaan viettävän Teaterboulage -yhdistyksen juhlanäyttely Vanhalla kunnantuvalla avaa tänään ovensa suurelle yleisölle ja on nähtävissä aina 11. maaliskuuta saakka. Esillä on rekvisiittaa, pukuja, ohjelmalehtisiä, julisteita, käsikirjoituksia ja muita arvoesineitä yhdistyksen 20-vuotiselta taipaleelta.
Myös tekniikasta kiinnostuneille on luvassa oma osansa.
PK jututti kolmea teatterilaista ja kyseli muun muassa sitä, mitä oppeja heille on tarttunut matkaan näiden vuosien aikana.
Mikä on Teaterboulage-yhdistyksen suurin saavutus näiden 20 vuoden aikana?
– Minä ainakin koen, että paraislaiset ovat oppineet käymään teatterissa. Sekä täällä Paraisilla että muualla, toteaa tämän vuoden kesänäytelmän käsikirjoittanut ja sen yhdessä Riddo Ridbergin kanssa ohjaava Daniela Franzell.
– Se taiteellinen laajuus, mikä näytelmistämme löytyy on jotain josta voi olla ylpeä. Olemme esittäneet kaikenlaisia näytelmiä farsseista Strindbergiin ja lastennäytelmiin – ja niille kaikille on löytynyt oma yleisönsä, Ridberg sanoo.
– Energia ja kaikki ne synergiat jotka yhdistyksen toiminta on saanut aikaan. Monet ovat saaneet mahdollisuuden toteuttaa itseään ja mahdollisesti ovat jopa Teaterboulagen avulla löytäneet itselleen rakkaan harrastuksen tai jopa työn, eikä välttämättä teatterin näyttämöllä vaan kaikilla osa-alueilla, toteaa Samuel Karlsson.
Fullt hus var det på vernissage nummer ett i onsdags kväll. Foto: Mikael Heinrichs
Näyttelyn ensimmäisissä avajaisissa keskiviikko-iltana riitti tungosta. Kuva: Mikael Heinrichs
Teaterboulage -yhdistyksellä on myös ollut vahva sosiaalinen merkitys Paraisilla. Sitä ei sovi aliarvioida. Yhdistys aktivoi kaikeikäisiä. Radhusgatan 13 B -näytelmässä vanhin näyttelijä oli 75-vuotias ja nuorimmat taisivat olla juuri kuuden vuoden ikäisiä. Näinkin laaja, sukupolvirajat ylittävä toiminta ei ole mikään vähäpätöinen asia, varsinkaan Paraisten kokoisessa kaupungissa.
Samalla yhdistys on myös uskaltanut pyytää mukaan ”ulkopuolista” apua, kuten esimerkiksi ruotsalaisen ohjaajan Bobo Lundénin muodossa. Hänkin on osa-aikainen paraislainen ja ollut useasti mukana eri rooleissa ohjaajana ja ideanikkarina.
Hän ei suinkaan ole ainoa lajissaan, vaan monet muutkin ovat kantaneet oman kortensa yhteiseen, 20-vuotiaaseen kekoon joka muodostaa Teaterboulage-yhdistyksen.
Kymmenvuotisjuhlien kaltaista painettua historiikkia ei ainakaan samankaltaisessa mittakaavassa näillä näkymin tulla julkaisemaan. Tosin yhdistyksen nettisivut ovat kuin pienimuotoinen historiikki jo itsessään, sieltä nimittäin löytyy lähes kaikki tarvittava tieto kaikista näytelmistä, joita yhdistys on esittänyt.
– Minun ensimmäinen kesänäytelmäni oli vuoden 2004 Upp till camping, jossa itse parikymppisenä esitin 40-vuotiasta joka ei oikein osannut käyttäytyä. Nyt kun itse lähestyn neljääkymppiä, en edelleenkään osaa käyttäytyä, Samuel Karlsson nauraa.
– Toinen meille tyypillinen juttu on kokonaisten perheiden osallistuminen toimintaan. Ruokolahtien perheellä on ennätys, sillä heitä oli kerran viisi samalla näyttämöllä. Itselläni on hallussa ainakin toistaiseksi toinen ennätys, eli meitä on ollut kolmen sukupolven edustajina lavalla samaan aikaan. Minä, isäni ja lapseni, vaikka Heleniukset ovatkin lähellä samaa saavutusta, Riddo Ridberg myöntää.
Minkä Teaterboulagetissa oppimanne asian olette kantaneet mukananne isoimmille estradeille?
– Vaikka kaikilla on omat, tietyt osastonsa Teaterboulagen tuotannoissa niin jokainen pääsee tekemään vähän kaikkea. Ammattiteattereissa rajat ovat selkeämmät, eikä siellä välttämättä olla samalla tavalla tiiviisti tekemisissä vaikkapa tekniikkaosaston kanssa – ja toisin päin. Toisaalta sanoisin melkeinpä että siitä monipuolisuudesta on ollut enemmän hyötyä muussa elämässä kuin teatteriympyröissä, Franzell sanoo.
– Itse olen oppinut nauttimaan esiintymisestä aivan toisella tavalla. Täällä sai aikanaan heittäytyä täysillä mukaan johonkin, tietämättä tekiko ”oikein” vai ”väärin”, eikä kukaan ollut ainakaan heti ampumassa ideoita alas. Meitä päinvastoin jopa yllytettiin luovuuteen, Karlsson sanoo.
Teatterin ystävät Vanhalla kunnantuvalla keskiviikko-iltana. Kuva: Mikael Heinrichs
Paikallisen amatööriteatterin riveissä on saanut kokeilla kaikkea: tanssimista, laulamista, näyttelemistä, kirjoittamista, hallitustyötä ja esiripun hilaamista.

Täällä sai aikanaan heittäytyä täysillä mukaan johonkin, tietämättä tekiko ”oikein” vai ”väärin”, eikä kukaan ollut ainakaan heti ampumassa ideoita alas.

Samuel Karlsson

– Olen myös oppinut jonkin verran delegoimaan asioita ja järjestelmällisyys on aivan eri luokkaa kuin alussa. Siitä huolimatta emme mielestäni ole joutuneet tinkimään taiteellisesta puolesta, Ridberg sanoo.
– Monet asiat tapahtuvat nykyään ikään kuin itsestään, sillä yhdistyksessä ollaan jo niin tottuneita erilaisten produktioiden läpiviemiseen. Olemme huomattavasti ammattimaisempia ja samalla työnteko on hauskempaa kun voi keskittyä oleelliseen, Franzell miettii.
– Suhtautuminen lavaan on aivan toisenlainen kuin muualla, täällä ei ole samalla tavalla ennakkoluuloja ja -odotuksia, vaan täällä voin toteuttaa itseäni ja ideoitani, Karlsson sanoo.
– Jollain tavalla kotikentällä on rennompi tunnelma, mikä varmasti johtuu siitä että täällä Paraisilla ei tarvitse selitellä itseään. Suurin osa tuntee meidät kolme jollain tavalla, muualla joutuu aina todistamaan osaamisensa uudelleen ja uudelleen, Franzell sanoo.
Onko toiminta edelleen yhtä avointa kuin vuonna 1997?
– Kyllä meille pääsee edelleen kuka tahansa mukaan esimerkiksi revyihin, joissa on matalampi kynnys. Syysnäytelmissä on yleensä varta vasten tietyille henkilöille räätälöidyt roolit. Avoimuuden suhteen on tietenkin eri asia miten joku muu sen kokee, mutta me toimimme samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten, Riddo Ridberg sanoo.
Lähes joka vuosi toimintaan on kuitenkin tullut ainakin muutama uusi kasvo, ja monet siirtyvät esimerkiksi kulisseista näyttämölle pienempiin (ja suurempiin) saapaisiin.
– Monet ovat varmasti yllättyneet suuresta työmäärästä ja pelästyneet kun ovat nähneet harkkakalenterit, Ridberg sanoo.

  • Juhlanäyttely

  • Teaterboulage aloittaa juhlavuoden näyttelyllä, joka kattaa yhdistyksen 20 ensimmäistä vuotta.
  • Näyttely on esillä Vanhalla kunnantuvalla 17.2.–11.3.
  • Avoinna ti–pe klo 10.30–18 ja la klo 12–18, os. Fredrikanaukio 1.
  • Vapaa pääsy.

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi