Nykyään koulustakaan ei enää saa ehtoja kesäksi. Vielä jonkin aikaa sitten koulutyö oli järjestetty hieman erilaisin edellytyksin (ehdoin). Mikäli jossakin oppiaineessa ei läpäissyt sen lukukauden vaatimuksia, joutui lukemaan ehtolaiskuulusteluihin ensin kesäkuussa ja mahdollisesti vielä heinäkuussa. Mikäli oppilas ei läpäissyt kuulusteluja, kyseisen luokan joutui tuplaamaan. Ehdoton kesä oli todennäköisesti kaikkien toiveissa.
Meidän täytyy pitää huolta toisistamme. Rakkauden täytyy voittaa. Pakko. En ehdottomasti suostu mihinkään muuhun.
Kuulen jonkun puhuvan ehdottomasta rakkaudesta ja säpsähdän. Yhtäkkiä käsitän tarkalleen mistä on kyse, vaikka olenkin kuullut samaisen sanonnan useasti. Mikäli koen itseni rakastetuksi sellaisena kuin olen, ja jos rakastan itseäni sellaisena kuin olen, minulla on hyvät edellytykset saada muut ihmiset läheisyydessäni tuntemaan itsensä hyväksytyiksi. Käsi sydämellä: Tunnetko olevasi riittävän hyvä juuri sellaisena kuin olet? Vai vaaditko itseltäsi tiettyä itsesi tai muiden asettamien odotusten ja suoritustason täyttämistä, jotta sinä ansaitsisit rakkautta? Miten tällaisen harhakuvitelman saa poistettua oman mielensä syövereistä? Se on kuitenkin niin monen meidän riesana.
Miltä maailmamme näyttäisi jos me kaikki lakkaisimme yrittämästä sopeutua odotuksiin? Jos ei olisi olemassa ehtoja, vaan kaikki vain olisivat? Ehdottomasti. Kuulostaa kaoottiselta. Meidänhän täytyy elää tiettyjen sääntöjen (ehtojen) mukaisesti, jotta meidän toimivaksi todettu (?) yhteiskuntamme toimii. Eikö?
Tätä kirjoitettaessa maailmassa on jälleen sattunut uusi terrori-isku. Todennäköisesti senkin takana on ihmisiä, jotka tekivät sen osoittaakseen kelvollisuutensa, ollakseen rakastettuja (!!). Samalla kun menen täysin mykäksi, sisälläni herää lukuisia kysymyksiä. Mitä maailmassamme oikein tapahtuu, ja miten voimme muuttaa ja parantaa ihmiskunnan elinehtoja sekä palauttaa turvallisuuden tunteen? Kuluvan vuoden aikana on puhuttu (ja puhutaan edelleen) paljon Suomen sotahistoriasta, mutta mikä sota nyt oikein on valloillaan? Missä on rintama? Montako niitä on? Kuka sanelee sotilaiden ehdot? Miten voimme päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka on oikeassa?
Mietin hiljaa mielessäni josko kaikki on saanut alkunsa ehdottomuudesta, vaatimustason rappiosta?
Meidän täytyy pitää huolta toisistamme. Rakkauden täytyy voittaa. Pakko. En ehdottomasti suostu mihinkään muuhun.
Tove Hagström
Opettaja, psykodraamaohjaaja ja yksityisyrittäjä.
käännös Mikael Heinrichs
