Kaupunkisuunnittelun ja koulukysymysten yhdistäminen tällaisella palstalla voi olla vaikeaa. Mutta yrittäkäämme:
Maanantaina Yle Teema näytti sarjassa ”Kaupunki uusiksi” aineistoa, jota tallennettiin Paraisilla viime kesänä.
Nuoret arkkitehtiryhmät, jotka tekivät työtä joidenkin Paraisten keskustan ongelma-alueiden kanssa, ottivat rohkeasti tehtävät vastaan ja toivat tuoreita ideoita ja raikasta uutta ajattelua.
Ohjelma tarjosi mukavaa katseltavaa – näimme paljon kuvia lintuperspektiivistä, merenläheisen pikkukaupungin, jossa on miellyttäviä kortteleita ja paljon vettä. Näimme kaupungin keskustan sellaisena kuin sen tunnemme: arkena tyhjän ja aution, mutta täynnä elämää ja liikettä silloin, kun järjestetään tapahtumia (tässä olivat meneillään Paraisten päivät).
Lopputiivistelmä antoi tv-katsojalle tulevaisuudenuskoa: Näytettiin mm. ideoita vierasvenesataman kehittämiseksi ja ideoita, joista monet paikalliset vaikuttivat riemuitsevan.
Ovatko ideat jäljellä, etsitäänkö niille toteuttamiskelpoisempaa muotoa, mitä todellista tehdään? Tv-ohjelman tehtävänä ei ollut vastata näihin kysymyksiin. Näitä vastauksia varmasti muotoillaan parhaillaan, kun kaupunki on pyytänyt paraislaisia kommentoimaan arkkitehtien ideoita verkkokyselyssä.
Oli arvokasta, että ohjelma ja arkkitehtiryhmät vierailivat Paraisilla – niin että kaupunki kiltti, ottakaa vaarin näistä eväistä; se tuntuu olevan monen tv-katsojan ensimmäinen ajatus.
Tottakai: kaupunkisuunnittelu on niin pitkän ajan työtä, ettei voi polkea jalkaa, jos mitään ei ole tapahtunut kesän jälkeen.
Tai yksi asia tapahtui, Nordkalk toimitti paremman näköalapaikan – avolouhos on – kuten myös arkkitehdit totesivat – kaupungin kiistaton vetonaula numero yksi.
Kaupunkisuunnittelusta ei ehkä pidä puhua Ålön kohdalla, mutta maankäyttö ja suunnittelu on siellä mitä ajankohtaisimpaa. Tämä johtaa meidät toiseen tämän palstan aiheeseen.
Mikä tarkoitus on Ålön kaavalla? Saada järkevää maankäyttöä ympäristö huomioon ottaen? Kyllä. Lisää asukkaita? Kyllä. Kehityskelpoinen kylä? Kyllä.
Tähän voisi sopia vähän lintuperspektiiviä.
Jos tämä lintu olisi kuullut puhuttavan kyläkoulujen yhdistämissuunnitelmista, uskon että se olisi laulanut samaan tyyliin kuin Sunnanbergin vanhempainyhdisys tässä lehdessä (s. 18): Tehkää selvitys kyläkouluista, mutta voiko Sunnanbergin koulu oikeasti olla uhattuna?! Kylähän tai sen ympärillä olevat kyläthän kasvavat, siellä ei koulun lakkauttamista voi perustella sen paremmin taloudellisesti kuin kasvatustieteellisestikään.
Onko jokin lintu lentänyt harhaan tai laulanut sokeuttavan vakuuttavia lauluja euroista ja senteistä?
Mihin katoaa tulevaisuudenusko – joka on motivoinut perheitä valitsemaan saaren asuinpaikakseen; joka kannustaa vapaaehtoisia tekemään työtä yhdistyksissä ja joka laulaa merenläheisen asumisen kaupungista?
Myönnetään, tulevaisuudenusko ei nojaa ainoastaan jonkun koulun olemassaoloon. Mutta tuntuu vähän siltä kuin lintuparvi olisi lentänyt sellaista vauhtia, että oli vaarassa kadottaa määränpäänsä.
