Suuruudenhulluutta – vai tervettä visiointia?

Paraisten keskustaan suunnitellaan tällä hetkellä kaupungin toimesta vaikka mitä. Vierassatamaa ollan uudistamassa rivieramaiseksi, Saaristotien varrelle kaavaillaan kauppakorttelia ja merellistä käyntikohdetta, eri puolille Paraista kaavaillaan opastettuja luontopolkuja, melontareittejä,

Keskuspuistoon uimahallia, asuinkiinteistöjä ja ehtiväthän Nordkalk ja Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtiopiskelijatkin suunnittelemaan vaikka mitä mukavaa Nordkalkin rapistuvien rakennusten varalle.

Viimeksi mainittujen kohdalla tosin todettiin jo heti kättelyssä, ettei niitä kaikella todennäköisyydellä koskaan tulla toteuttamaan – mutta muut suunnitelmat on laadittu aivain aikuisten oikeasti tositarkoituksella.

”Suuruudenhulluutta!”, ”täyttä utopiaa!”, ”ei noista visioista ikinä mitään tule!”, ”korkeintaan saavat aikaiseksi jonkun vanhainkodin!”. Katkerat, yltiönegatiiviset ja pessimistiset kommentit eivät anna odottaa itseään.

Eikö se julkinen keskustelu kuitenkin ole ihan hyödyllistä ja jopa suositeltavaa tällaisissa asioissa?

Toisaalta katkeria ja tympääntyneitä kommentteja tulee aivan yhtä lailla ellei mitään visioita kaupungin kehityksen suhteen koskaan esitetä. ”Ummehtunutta!”, ”paikallaan poljetaan aina vaan!”.

Ilman minkäänlaisia visioita ei synny aitoa keskustelua oikeista asioista. Voipa olla, että osa suunnitelmista on utopistisia, mutta siitä huolimatta ne ovat parempia kuin vaihtoehto b – eli täydellinen hiljaisuus. Nyt on ainakin jotakin mistä keskustella, josta väitellä, josta katkeroitua.

Ellei jaksa unelmoida ja visioida asioista, ei myöskään sovi odottaa kovinkaan kummoista kehitystä. Suuntaan tai toiseen. Jonkun täytyy ensin uskaltaa avata keskustelu. Sen jälkeen on luonnollisesti keskustelun avaajan vastuulla ottaa vastaan palautetta ja kehitysehdotuksia – ja yhtä aikuisten oikeasti myös huomioida niitä.

Miksi tällaisia keskustelunavauksia pelätään edelleen tietyissä piireissä? Sitä en ole koskaan ymmärtänyt – en Paraisilla enkä sitä koskaan ymmärtänyt myöskään Hangossa.

Eikö se julkinen keskustelu kuitenkin ole ihan hyödyllistä ja jopa suositeltavaa tällaisissa asioissa?

Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

1 Kommentti

  1. Turun taudin jälkitauti on tarttunut Paraisillekin: visioidaan visioimisen ilosta jotakin, jotta kaupunkilaiset saisivat tunteen tekemisen meiningistä. Entistenkin suunnitelmien toteutukset ovat kesken tai kokonaan kuopattu.
    Ei tällaisia keskustelunavauksia pelätä, vaikuttaa vain siltä että niillä peitellään joitain muita asioita. Ei Paraisten vetovoimaa lisätä rakennuksilla ja luontopoluilla, vaan henkisellä rakennemuutoksella. Se taas ei onnistu vakituista väkeä vaihtamatta. Onko siihen valmiutta vai tehdäänkö niin kuin on ennenkin tehty?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*