Vuoden pituisen loukkaantumisten sävyttämän jakson jälkeen paraislainen Sofie Eriksson pääsi jälleen kilpailemaan pöytätenniksen SM-kilpailuissa maaliskuun alussa. Ja millä tavalla – voittamalla nelinpelin SM-kultaa yhdessä Sofia Erkheikin kanssa.
– Se oli todella hauska yllätys, varsinkin kun emme millään tavalla olleet ennakkosuosikkeja. Emme olleet koskaan aikaisemmin pelanneet yhdessä, joten pääsimme lähtemään puhtaalta pöydältä ilman ennakkopaineita, Eriksson kertoo.
Vaikka Eriksson on vasta 17-vuotias, tämä oli jo hänen toinen SM-kulamitalinsa senioriluokissa. Edellinen oli kahden vuoden takaa, sekin nelinpelistä. Sillä kertaa hänen parinaan pelasi Yumo Luo.
Hän kertoo taktiikan nousevan isoon rooliin juuri nelinpelissä. Ennen otteluitaan pari Eriksson–Erkheikki ei pitänyt kovinkaan pitkiä taktiikkapalavereita, mutta erien välillä he kävivät läpi miten heidän pitäisi pelata juuri ajankohtaista vastustajaansa vastaan.
On tärkeää pysyä niskan päällä ja olla hyökkäävänä osapuolena otteluissa.
– Yleensä pyrkimyksenä on palauttaa pallo sitä pelaajaa kohti, joka on juuri lyönyt palloa, jotta hänelle tulisi kiire väistää ja päästää vuorossa oleva pelaaja lyömään. Se pakottaa vastustajan liikkumaan mahdollisimman paljon, Eriksson toteaa.
Flunssa vaivasi vielä Erikssonia sen verran, että hän päätti osallistua ainoastaan nelinpeliin eikä lähtenyt lainkaan kaksinpeliin. Hän pelasi myös sekanelinpeliä, mutta joutui parinsa kanssa laulukuoroon puolivälierävaiheessa.
Paraisten Pingiksen kasvatti Eriksson opiskelee tällä hetkellä Ruotsin Köpingissä urheilulukiossa, jossa ruotsin lajiliitolla on erityinen pöytätennispainotteinen linja.
Kyseiselle linjalle valitaan vuosittain kuudesta kahdeksaan pelaajaa. Valmennuksesta vastaa neljä kokopäiväistä valmentajaa. Se tarkoittaa kolmea aamuharjoitusta viikossa sekä harjoituksia joka päivä koulun jälkeen. Viikonloppuisin pelataan yleensä otteluita.
– Edellytykset panostaa lajiin ovat huomattavasti paremmat kuin Suomessa. Sen kun menee hallille, niin siellä on sekä valmentajia että pelaajia, joiden kanssa voi pelata. Suomessa joutuisin tsemppaamaan paljon kovemmin löytääkseni sopivia harjoitteluvastustajia ja saman tason valmennusta.
Hän asuu omassa asunnossa, mutta samassa koulun vuokratalossa jossa monet muutkin pingiksen pelaajat. Hän ei ole hetkeäkään katunut muuttoa Ruotsiin.
– Köping ei ehkä ole se kaikista huipuin paikkakunta, mutta siinäkin on omat puolensa. Vähän kuin Paraisilla, Eriksson nauraa.
Mitä tarkoitat?
– Kaupunki ei ehkä erottaudu joukosta, mutta siinä on omat hyvät puolensa. Vanha kaupunki on hieno ja Mälaren-järven rannat ovat upeita.
Hän ei harjoittele pelkästään lajinomaisia harjoitteita, vaan joukkoon mahtuu myös fysikkaa ja henkistä valmennusta. Sanotaan usein että Ruotsi on Suomea edellä varsinkin henkisen valmennuksen puolella monessa lajissa, ja Eriksson uskoo sen pätevän myös pöytätenniksessä.
– Tässä lajissa pitää pystyä unohtamaan huonon lyönnin heti ja keskittyä ainoastaan positiiviseen – viisi edeltävää lyöntiä saattoivat olla vaikka kuinka hyviä ja onnistuneita, Eriksson linjaa.
Psyyke joutuikin koetukselle lähes heti muuton jälkeen, sillä Eriksson tunsi elokuussa 2016 harjoitusten jälkeen kovaa kipua takareidessään. Seuraavien öiden aikana hän heräsi useasti kovaan kipuun.
Koko viime vuosi sujuikin kuntoutuksen merkeissä. Hän vieraili vasta kesällä maailmankuulun urheilulääkäri Sakari Oravan vastaanotolla Turussa ja sai tietää mistä ongelmat johtuivat. Jänteet lihasten kiinnittymiskohdissa oireilivat. Leikkauksen jälkeen Eriksson on pystynyt pikku hiljaa kasvattamaan harjoituskuormitusta ja muutaman kuukauden ajan hän on jo voinut harjoitella täysipainoisesti.
– Harmittaa tietenkin etten heti käynyt Oravan vastaanotolla, mutta eihän sitä voinut tietää, Eriksson toteaa.
Ura sai alkunsa Paraisilla ParPi:n riveissä, kun kaveri pyysi häntä mukaan. Kaveri kuitenkin lopetti lajin melko nopeasti tämän jälkeen, mutta Eriksson jatkaa edelleen lajin parissa.
– Paraisten pelaajamäärät ovat huvenneet viime vuosina. Harjoittelin jonkin verran myös Turussa ja pelasin itseäni vanhempien kanssa, myös miesten kanssa.
Oletko huomannut hyötyneesi siitä, että olet pelannut kokeneempia pelaajia vastaan?
– Ehkä osaan hieman paremmin sopeutua erilaisiin pelityyleihin ja olen myös oppinut valmentamaan itseäni. Erien välissä yritän arvioida omaa suoritustani ja miettiä pitääkö taktiikkaa muuttaa, omaa pelityyliään melko nopeaksi kuvaileva Eriksson sanoo.
Tavoitteet lajin parissa ovat korkealla.
– Olisihan se hienoa, jos jonain päivänä voisi elää pöytätennistä pelaamalla. Lajin parissa ei kuitenkaan ole paljon rahaa, joten se edellyttäisi todella kovalle tasolle nousemista. Jotta tätä voisi tehdä ammatikseen, pitäisi kuulua maailman 150 parhaan joukkoon, hän uskoo.
Pitkän loukkaantumisjakson jäljiltä hän ei tällä hetkellä ole kovinkaan hyvin perillä omasta nykytasostaan. Mutta täydessä iskussa ollessaan hän uskoo voivansa kilpailla SM-mitaleista myös kaksinpelissä.
– Pronssiottelu olisi täysin mahdollinen, ehkä jopa finaalikin. Se kuitenkin vaatisi melkoisesti kovia otteluita alle, sillä tosissaan pelaaminen on aina toista kuin harjoittelu, hän miettii.
Toukokuussa järjestetään iso turnaus Espanjassa, johon Eriksson tähtää. Kesällä pelataan lisäksi juniorien MM-kisat Romaniassa.
Sitä ennen pitää kuitenkin saada pelituntumaa. Viime viikonloppuna hän pelasi paikallisen Superettan-sarjatason pelejä perinteikkään Ängby SK:n riveissä, jota sellaisetkin lajilegendat kuin Jan-Ove Waldner ja Mikael Appelgren ovat aikanaan edustaneet. Saldona oli neljä voittoa ja neljä tappiota kaksin- ja nelinpeleissä.
Jos kaikki menee jatkossa hyvin, Eriksson toivoo pelaavansa muutaman vuoden sisällä Ruotsin pääsarjatasolla. Tai miksei vaikkapa Ranskassa tai Saksassakin.
– Olen keskittynyt talousaineisiin lukiossa ja jatkaisin mielelläni alan opintoja Suomessa lukion jälkeen. Tosin opinnot pitää sovittaa yhteen pöytätenniksen kanssa.
Johan Backas
050-562 1258/johan.backas@aumedia.fi
käännös Mikael Heinrichs
