Suomalaisen – ja paraislaisen – jalkapallon saralla Tunturi (ja myös Norjassa pelaavan Anna Westerlund) kuuluvat siihen harvalukuiseen joukkoon naisjalkapalloilijoita, jotka pystyvät ainakin jossain määrin elättämään itsensä pelaamalla ja harjoittelemalla itselleen rakkainta lajia – jalkapalloa.
En missään nimessä kyseenalaista hänen työmoraaliaan, mutta onhan se myönnettävä. Hän on merkittävässä etulyöntiasemassa esimerkiksi Julia Tunturiin verrattaessa.
Kuten Tunturi myöntää haastattelussa, juuri solmitun sopimuksen myötä ei todellakaan pääse rikastumaan – mutta se antaa mahdollisuuden keskittyä ainakin väliaikaisesti sataprosenttisesti jalkapalloilijan elämään ilman suurempaa huolta toimeen tulemisesta.
Miesten puolella tuo toimeen tuleminen ei tee läheskään yhtä tiukkaa ainakaan maajoukkuestatuksen omaavalle pelaajalle – ainakaan kansainvälisesti katsottuna.
Ruotsissa naisten jalkapallomaajoukkueen pelaajat olivat lähes vuoden ilman sopimusta maansa jalkapalloliiton kanssa, ja uhkasivat sekä paikallisen jalkapallogaalan boikotilla että mahdollisella lakolla tulevassa Ranska-harjoitusmaaottelussa.
Suurin kompastuskivi oli naisten maajoukkuepelaajille liiton tapahtumissa maksettava päiväraha, jota pelaajat halusivat kohtuullistaa. Miesten korvaustasoa ei peräänkuulutettu, vaan muiden saman tason naisten maajoukkueiden linjaa vastaavia korvauksia.
Kiista saatiin kuitenkin sovittua ennen gaalaa ja sotakirveet lienee haudattu ainakin tältä erää.
Jos varallisuuden jako maailmassa noin yleisellä tasolla on melko epäsuhtaista, sitä se on myös jalkapallon saralla. Isojen kansainvälisten liittojen korruptiosyytökset ovat peruskauraa, pelaajapalkkiot (miesten) huippusarjoissa aivan astronomisia ja järjenvastaisia ja monet seurat kamppailevatkin suurissa talousvaikeuksissa. Kun soppaan lisätään vielä kansainvälinen vedonlyönti ja ennen kaikkea sen lieveilmiöt, ollaan jo melko syvillä vesillä.
Harva ammattijalkapalloilija on yhtä helposti lähestyttävä ja jalat maassa eteenpäin puskeva kuin toinen tuore ulkomaan ammattilainen Albin Granlund.
Pyyteettömällä työllä ja periksiantamattomalla luonteella lienee isokin rooli siinä, että hänestä kasvoi ensin liigatason pelaaja, sittemmin myös maajoukkuepelaaja ja nyt ulkomaan ammattilainen. Upea saavutus!
En missään nimessä kyseenalaista hänen työmoraaliaan, mutta onhan se myönnettävä. Hän on merkittävässä etulyöntiasemassa esimerkiksi Julia Tunturiin verrattaessa.
Mikael Heinrichs
050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi
Lue myös: Siirto antaa Tunturille mahdollisuuden kokeilla siipiään
