Värien loistetta. Pukemalla ongelmia ja epäkohtia eri väreihin, voidaan psykodraaman menetelmiä seuraten ratkaista kaikenlaisia pulmia ja saada elämä paremmin raiteilleen. Kuva: Mikael Heinrichs.
Tove Hagström on viittä vaille valmis psykodraamaohjaaja. Koulutukseen sisältyy yhteensä 450 tuntia käsittävä peruskoulutus, 420 tuntia jatkokoulutusta sekä 50 tuntia työharjoittelua. Koulutukseen sisältyy myös kirjallisia tehtäviä.
Mutta mistä oikeastaan on kyse psykodraamassa? Teatteristako?
Psykodraama on eräs ryhmäterapian muoto, tosin terapiaksi sitä voi kutsua vain mikäli ohjaajalla on myös terapeuttikoulutus. Hagström kuvailee sitä eräänlaiseksi ”aikuisten leikiksi”, mikä saattaa avata käsitettä ainakin hieman.
Psykodraama ei käsitteenä ole uusi, vaikka suuri yleisö ei siitä välttämättä kovinkaan paljoa tiedä. Käsite on ollut olemassa lähes 100 vuoden ajan ja on määritelmän mukaisesti työskentelytapa joka aktivoi ihmisen kokonaisvaltaisesti. Mukava ovat tunteet, järki ja taiteellinen sekä esteettinen puoli.
Yritykset ja organisaatiot hyödyntävät psykodraamaa suhteellisen paljon varsinkin erilaisissa ryhmätyöskentelyyn liittyvissä asioissa. Roolien vaihtaminen ja toisten ihmisten asemaan asettuminen ovat useilla aloilla tärkeitä ominaisuuksia – ja tämä on juurikin eräs psykodraaman peruspilareista.
– Samaan aikaan psykodraaman avulla voi kerta kaikkiaan parantaa omaa vointiaan ja kehittya henkilökohtaisella tasolla. Ongelmana voi esimerkiksi olla puhelinkammo, mutta myös jokin vakavampi ongelma tai pulma, Hagström sanoo.
Jo nimestä voisi päätellä psykodraaman soveltuvan erityisesti näyttelijöille, mikä pitääkin paikkansa. Monet alalla toimivat hyödyntävät tätä menetelmää sen eri muodoissa.
Täysin tuntemattomien ihmisten edessä avautuminen on jo sinällään haasteellista, mutta miten tämä toimii pienemmällä paikkakunnalla – kuten vaikkapa Paraisilla? Onko kynnys osallistua korkeampi kuin isommissa ympyröissä?
– Kyllähän jotkut voivat kokea asian niinkin. Samalla ryhmässä rakennetaan yhteistä luottamuksen ilmapiiriä, sillä kaikki raottavat omia suojamuurejaan. Toki ryhmän jäsenten pitää tuntea olevansa sinut ryhmänsä kanssa, kaikki ovat jo tulemalla mukaan ikään kuin avautuneet. Kynnys voi olla olemassa, mutta se ei ole mikään ongelma, Hagström vakuuttaa.
Ryhmä antaa tukea vaikeallakin hetkellä, vaikka monet ehkä alkuun pelästyvätkin ajatusta yksityisiksi kokemiensa asioiden jakamisesta. Riitely miehen tai vaimon kanssa ei ehkä tunnu asialta, jota haluaa käsitellä vieraiden ihmisten edessä. Toisaalta kaikkea ei olekaan pakko käsitellä suorin sanoin.
– Kun käy ilmi että muillakin ryhmässä saattaa olla samansuuntaisia ajatuksia ja mietteitä, jakamisen myötä ilmenee yhteisiä ongelmia ja kosketuspintoja. Samalla pitää toki muistaa kertoa myös mikäli kokee jonkin asian käsittelemisen epämiellyttäväksi tai mahdottomaksi.
Tästä seuraa toivottavasti kehitystä ja vaikeuksien voittamista yksilötasolla.
– Ongelmathan voivat olla niinkin yksinkertaisia kuin kangistuminen vanhoihin kaavoihin. Psykodraaman avulla näitä ongelmia pystyy käsittelemään ja voi saada uusia mielleyhtymiä ja ideoita.
Miten itse tulit tutustuneeksi psykodraamaan?
– Näin ilmoituksen lehdessä viitisen vuotta sitten, samaan aikaan kun en itse voinut kovinkaan hyvin. Kahden pienen lapsen äitinä nukkuminen oli jäänyt vähiin, ja ilmoituksessa mainostettiin Arcadan tarjoamaa kurssia. Kaikki mainoksessa mainitut asiat olivat sellaisia, joita olin miettinyt jo jonkin aikaa ja kurssi tuntui minun jutultani juuri siinä vaiheessa.
Psykodraamasta voi olla hyötyä myös heille, jotka ammattinsa puolesta joutuvat asettumaan toisten ihmisten asemaan.
– Ja vaikka kyse on pohjimmiltaan tärkeistä asioista, kaikkea ei tarvitse aina tehdän haudanvakavasti. Tässä on kyse loppujen lopuksi ihmisenä olemisen harjoittelusta, Hagström summaa.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@fabsy.fi
