Piffenin naisten joukkue 30 vuotta – juhlaottelu sunnuntaina

Katja Kallio (vasemmalla) ja Marina Alhonen. Muun muassa he pelaavat sunnuntain juhlaottelussa.

Vuonna 1988 paraislainen jalkapallo otti harppauksen eteenpäin: naisten joukkue ilmoitettiin ensimmäistä kertaa viralliseen sarjaan, piirisarjaan. Tätä ennen tytöt olivat pelanneet paraislaisten kylien nappulaliigassa yhdessä poikien kanssa, ja 1986 paikkakunnalle oli perustettu ensimmäinen tyttöjen joukkue. Tämä oli tuottanut riittävästi hyvää ja innokasta pelaajamassaa myös naisten omalle joukkueelle, johon tosin kuului suurimmaksi osaksi ikänsä puolesta teini-ikäisiä.

– Ikärajaa naisjoukkueelle pääsemiseen ei ollut. Kyse oli siitä, ketkä tahtoivat ja pystyivät pelaamaan – monet pelasivat myös sekä tyttöjen että naisten joukkueessa, jotta saisivat hyvän tahdin ja rutiinia pelaamiseen, kertoo tuolloin joukkueessa pelannut Marina Alhonen.

Piffenin tytöt vuonna 1986. Muutamaa vuotta myöhemmin suuri osa heistä aloitti ensimmäisessä naisten joukkueessa.

Joukkueen perustamisen takana oli naisten lisäksi pari aktiivista isää. Jan-Erik ”Janne” Silvander oli saapunut Paraisille alunperin Kokkolasta, jossa oli pelannut itse GBK:ssä, mutta ollut myös GBK:n naisten joukkueen valmentajana vuosina 71–72.

Kun hän 10 vuotta myöhemmin seurasi Paraisilla tyttärensä Kira Silvanderin ja tämän ystävien jalkapalloinnostusta, ei hän voinut olla ryhtymättä ensimmäisen paraislaisista tytöistä koostuvan joukkueen valmentajaksi. Vuosi oli 1986 ja kyseessä C-tytöt, jotka hänen ja Teuvo Laaksosen valmentamana varttuivat B-tytöiksi ja olivat vuonna 1988 valmiita siirtymään osaksi ensimmäistä naisjoukkuetta.

– Naisten jalkapallo alkoi Paraisilla oikeastaan aika myöhään, kun nyt vertaa vaikka muuhun Suomeen tai Ruotsiin. Varsinkin, kun ajattelee, että Paraisilla oli kuitenkin naisten käsipallojoukkue jo 50–60-luvuilla, sanoo Piffenin aktiivi ja historian tuntija Stefan Nyberg.

Iloinen jälleennäkeminen

Nyt sunnuntaina Piffen juhlistaa naisten joukkueen 30-vuotissyntymäpäivää ystävyysottelulla, jossa joukkueissa tulee pelaamaan alkuperäisen, vuonna -88 perustetun joukkueen jäseniä ja muiden vuosien ja vuosikymmenten entisiä pelaajia ja valmentajia.

Paikalle saapuu myös Piffenin kasvattamia tähtiä, kuten Jessica Lagerblom, Julia Tunturi, Anna Westerlund, Isabella ja Olivia Mattsson ja Wilma Spets. Heistä kaikki eivät tosin pelaa sunnuntaina, sillä nykyiset sopimukset saattavat kieltää ylimääräiset pelit loukkaantumisuhan takia.

Joka tapauksessa odotettavissa on monia iloisia jälleennäkemisiä sekä juhlan tunnelmaa.

– Olemme yrittäneet saada yhteyden kaikkiin, mutta voi olla, että joku on jäänyt välistä. Siksi kaikki, jotka ovat olleet mukana pelaajina tai vaikka valmentajina Piffenin naisten jalkapallossa, saavat tulla paikalle ja ilmoittautua joukkueisiin, tai sitten ottaa etukäteen yhteyttä minuun ja kysellä lisätietoja, sanoo Nyberg.

Tarkoitus on pelata hyvähenkinen ystävyysottelu, eikä kilpailu ole pääasia – tai niin sanovat ainakin Marina Alhonen sekä Katja ”Kati” Kallio, joka oli mukana pelaajana 90- ja 2000-luvuilla. Kallio on toiminut sinä aikana ja sen jälkeen myös valmentajana.

– Pelin jälkeen menemme kaikki yhdessä syömään Kamuun. Toivomme, että voimme jäädä paikan päälle seuraamaan yhdessä jalkapallon maailmanmestaruusottelua, sanoo järjestelyissä mukana ollut Alhonen.

Menestystä satoi jo varhaisina vuosina

Saa nähdä, nouseeko vanha kilpailuvietti kuitenkin pintaan. Alhonen ja Kallio sanovat, että joukkue otti treenaamisen heti alussa vakavasti – ei ollut kysymystäkään, että harjoituksia tai pelejä olisi mistään syystä jätetty väliin, edes välttämättä loukkaantuneena.

– Henkeen vaikutti paljon valmentaja myös Johan Thorn, joka oli niin omistautunut itsekin – jalkapallo oli hänelle koko elämä, muistelee 1994 joukkueeseen astunut Kallio.

– Kaikki taktikoivat ja osallistuivat samalle rippileirille, jotteivät joutuisi olemaan eri aikaan pois joukkueesta.
Kun naiset puhuvat entisistä valmentajistaan, syntyy tunnelmaan erityinen huumori ja nostalgia. Valmentajat vaikuttavat selkeästi todella paljon yhteishenkeen ja joukkueen menestymiseen.

– Usein hyvä valmentaja on takana siinä, että joku ikäluokka jatkaa poikkeuksellisen pitkään yhdessä pelaamista ja menestyy. Jos valmentaja onnistuu jo lasten joukkueeseen luomaan hyvän hengen, se kantaa pitkälle, pohtii Kallio.

Ensimmäisten kausien jälkeen Piffenin naisten joukkueessa koettiin pieni notkahdus, kun lähes kaikki tulivat siihen ikään, jossa muutetaan muualle ja lähdetään opiskelemaan. Myös loukkaantumistapaukset vaikuttivat siihen, että joukkue oli pakko laittaa muutamaksi vuodeksi tauolle.

Onneksi vuonna 1994 oli varttunut jo uusi sukupolvi, ja joukkue heräsi uudestaan henkiin – palkintona 1. divisioonan mestaruus. Vuonna 1994 valmennusvastuun otti Johan Thorn, maajoukkueessakin menestyneen Jessica Lagerblomin (os. Thorn) isä. Sen jälkeen naisten jalkapallojoukkue pysytteli 1. divisioonassa kymmenisen vuotta, Thornin ja muiden valmentajien johdolla.

Suurimman osan 2000-luvusta joukkue on pelannut 2. divisioonassa, ja tällä hetkellä se pelaa kolmannessa.

Turnauksista jäi parhaat muistot

Alhoselta ja Kalliolta pitää vielä kysyä, mitkä ovat parhaita muistoja Piffenin joukkueissa pelaamisessa.

– Varmaankin turnausmatkat, he hymyilevät ja katsovat toisiaan niin, että välillä näkyy yhteisymmärrys.

– Turnausmatkoja tehtiin aina Vaasaan ja Ruotsiin asti. Tyttöjen joukkueessa turnaukset oli myös usein yhdistetty poikien vastaaviin. Niinpä mukana oli monesti iso porukka, ja tietenkin Piffenin oma legendaarinen bussi, jonka toimintavarmuus ei ollut parasta laatuaan.

Naisille on jäänyt hyviä ystäviä jalkapalloajoilta. Nykyään Katja Kallio kyydittää omia lapsiaan harrastukseen ja toimii Piffenin junioreiden valmennusvastaavana. Myös jalkapallon MM-kisoja on tietenkin katsottu.

– En kannata niinkään mitään tiettyä maata kisoissa, vaan seuraan niissä enemmänkin suosikkijoukkueeni Liverpoolin pelaajia, paljastaa Alhonen.

Kallio taas kannattaa Ranskaa.

Sunnuntaina kello 14 pelattavaan Piffenin naisten 30-vuotisystävyysotteluun on yleisöllä vapaa pääsy, ja paikalle toivotaan runsaasti katsojia sekä pelaajia. Kioski on auki tavalliseen tapaan.

Jos siis haluaa varmistaa itselleen jalkapallontäyteisen päivän, kannattaa saapua Pajbackalle!

Laura Nordin
laura.nordin@aumedia.fi

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*