Kotimainen käsipalloerotuomaritaso on tällä hetkellä hyvä

Korttia esiin? Jen-Erik Leandersson tuomitsemassa Paraisilla pelatun viking Cup -turnauksen C-poikien loppuottelua. Kuva: Mikael Heinrichs
Jo viidentoista vuoden ajan kansainvälisillä käsipallokentillä on nähty paraislaisväriä entisen Piffen-maalivahti Jan-Erik ”Jeije” Leanderssonin yhdessä lohjalaisparinsa Mikael Lindroosin tuomitsemana. Parainen ei siis ole pelkästään suomalaisen jalkapallon erotuomaritoiminnan ykköspaikka, vaan tuota taitoa löytyy siis myös käsipallon parista.
– Onhan se aika erikoista, että näin pieneltä paikkakunnalta löytyy kolme kansainvälisen tason erotuomaria, pohtii Leandersson.
Leanderssonin ura käsipallossa noudattaa paraislaiselle hyvin tuttua kaavaa. Ensin 7-vuotiaasta alkaen kaikki ikäryhmät läpi aina edustusjoukkueeseen saakka, missä valitettava loukkaantuminen sitten päätti pelaajauran.
– Viisi vuotta sen jälkeen olin tekemättä mitään, kunnes vuonna 1996 tuli mahdollisuus erotuomarikoulutukseen ja sillä tiellä nyt ollaan, jatkaa Leandersson.
Alunperin tavoitteena oli viheltää lähinnä junioripelejä Paraisilla, mutta vuonna 2001 tuli kutsu valioerotuomarikurssille ja siellä hän tapasi myös tulevan parinsa Mikael Lindroosin. Mutta jos kerran kutsu tuli, niin kenen ansiota tämä sitten oli?
– Tuohon en osaa kyllä vastata, mutta epäilen, että esikuvallani Stig ”Jompa” Erikssonilla oli tässä sormensa pelissä, miettii Leandersson.
Ensimmäisestä liigaottelustaan Leanderssonilla ei muistikuvaa ole. Sen verran kuitenkin on, että peli pelattiin Siuntiossa ja parina oli tuolloin vielä kokeneempi tuomari, eikä tuleva parivaljakko Lindroos. Parin vuoden liigaotteluiden viheltämisen jälkeen vuonna 2003 kävikin jo kutsu kansainväliseen tuomarikoulutukseen. Sääntötestien ja kahden koeottelun jälkeen pari oli valmis myös kansainvälisille kentille.
Kotimaisesta viheltämisestä ikärajat ovat jo poistuneet, mutta kansainvälisillä kentillä ikäraja on 50 vuotta, joten nyt 48-vuotiaalla Leanderssonilla on tämän kauden jälkeen vihellyksiä jäljellä vielä kaksi kautta.
– Tänä aikana laji on muuttunut todella paljon. Se on nopeutunut ja nykyisin syntyy enemmän maaleja kuin ennen. Käsipallo on vaikea peli, jatkaa Leandersson.
Palloilulajin tavoin käsipallossa on paljon sääntöjä ja paljon myös todella vaikeita sääntöjä, joita onneksi ei joudu kovinkaan usein käyttämään.
– Kyllä sen kurssille mennessäni huomasin, että itse asiassa en tiennyt sääntöjä kovinkaan paljon. Olisikin itse asiassa todella hyvä, jos pelaajillekin pidettäisiin jonkinasteinen peruskoulutus. Uusia sääntötulkintoja kun tulee aina uuden kauden alkaessa, toteaa Leandersson.
Itse asiassa valmentajille on tarjottu tätä mahdollisuutta, mutta kiinnostus on ollut minimaalista. Ilmankos otteluissa välillä sitten on näitä valmentajien ja tuomarien välisiä ”keskusteluja” (Toim. huom.).
Ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa Leandersson vihelsi Ruotsissa. Kyseessä oli Skuru IK:n naisten kaksiosainen Challenge-cupin ottelu.
– Tasoero ottelussa oli älyttömän suuri. Olisikohan kahden ottelun maaliero ollut ruotsalaisille jotain 80 maalia? Silloin kyllä kävi mielessä, että voiko tämä olla tällaista, naurahtaa Leandersson.
Nykyisin parivaljakko Leandersson – Lindroos viheltää pääasiassa Mestareiden liigan otteluita, mutta matkan varrella vihellyksistä löytyy myös naisten EM-kisat Makedoniassa sekä junioreiden MM- ja EM-kisoja. Viimeksi pari oli tammikuussa viheltämässä MM-karsintaottelun Sveitsi – Bosnia-Hertsegovina. Kansainvälisissä peleissäkin muutokset ovat suuria. Nykyisellään matka tehdään nopeasti. Erotuomarit saavat tiedon vihellyksestä reilut kaksi viikkoa ennen ottelua. Sen jälkeen EHF lähettää matkaliput ja pelipaikalla ollaan ottelua edeltävänä päivänä. Seuraavana aamuna on tekninen kokous, missä käydään läpi kaikki otteluun liittyvät asiat ja illalla on peli. Seuraavana päivänä on taas paluulento kotimaahan.
– Aikaisemmin pelien jälkeen saattoi olla banketteja, mutta nykyisin joukkueet lähtevät pois jopa heti pelin jälkeen. Homma on mennyt kaikin puolin ammattimaiseksi, kertoo Leandersson.
Kotimaisesta erotuomaritasosta puhuttaessa Leandersson on tyytyväinen sen nykytasoon.
– Ennen tuomareita oli aika vähän ja silloin taso ei ollut nykyisen kaltainen. Nyt on tuomareidenkin välillä jopa hieman kilpailua, mikä on mielestäni hyvä asia, sanoo Leandersson.
Eteenpäin menosta kertoo myös se, että tällä kaudella ensimmäistä kertaa on ollut kaksi erotuomaritapaamista entisen yhden sijaan. Suomi on myös saamassa uuden parin kansainvälisiin otteluihin, kun Sami Kinnari palaa viiden vuoden tauon jälkeen ja on ehdolla parinsa Johan Skogbergin kanssa. Tällä hetkellähän Suomen toinen tuomaripari on Christopher MetsämäkiMiro Korja.
Kevään play offsien tuomarijärjestelyistä hänellä on selvä kanta.
– Olisi kaikella tapaa hyvä, että jokaisella otteluparilla olisi oma tuomarikaksikkonsa läpi koko sarjan. Se selkeyttäisi asioita monella tapaa, huomauttaa Leandersson.
Myös Leanderssonin perheen tuomaritoiminta on saamassa jatkoa, kun Pargas IF:n liigajoukkueessa pelaava poika Samuelia nähdään myös pillin varressa. Ehkä myös joku päivä parina isänsä kanssa liigaottelussa?
Timo Järvenpää
timo.jarvenpaa@parnet.fi